Taas homma etenee

Tuossa muutama viikko sitten mulla oli soittoaika hammaslääkärille. Mulla oli kysymyksiä, jotka vaativat vastausta. Ja ihan ykköskysymys oli se, että mitä seuraavaksi? Mulla oli aika leukojen CT-kuviin helmikuun alkupuolelle, mutta jatkoista ei mitään tietoa. Tilasin siis soittoajan, ja se valaisi paljon. 
   Ensinnäkin, hampaiden juuret on tilattu ja tulossa. Voi kääk, mitä kaikkea sitä vaan tapahtuu lääkäreiden ja kirurgien sun muiden henkilöiden aikaansaannoksena. Tuo juurien tilaamisen kuuleminen toi mut entistä tietoisemmaksi siitä, että se leikkaus tulee. Mut ihan eka ajatus oli kyllä se, että toivottavasti niitä ei oo tilattu mistään Netanttilasta tai Zalandolta! :D Se vammaisuuden musta huumori kunniaan...
   Sain myös tietää, mitkä hampaat lähtee ja mitkä poistuu. Aika paljon mulle jää nykyisiä hampaita suuhun, etenkin tuohon etualalle. Tosin, eipä suussa oo hirveesti hampaita poisotettavaksikaan, lähinnä vaan niitä kohtia, joihin on koko elämän ollut tarkoitus saada hammasimplantit sit joskus. Lisää mustaa huumoria tähän väliin.. ;)
   Hammaslääkäri myös ilmaisi, että tarvittaessa mun nykyisen hammaslevykkeeseen voidaan sittenkin lisätä hampaita luutumisen ajaksi. Ärsyttävää tällanen kyllä-ei-kyllä -ohjeistus, mut josko nyt mentäisiin tällä. Tosin oikeasti jää nähtäväksi, onko tuo levyke ollenkaan tarpeellinen. Se kun olisi lähinnä estetiikan kannalta oleellinen. Mutta mulla ei normaalistikaan puhuessa hampaat juuri näy (jotain hyötyä suvun ulkonäöllisistä seikoista!), joten hampaiden puuttumiseen muut ihmiset tuskin tulevat kiinnittämään huomiota. Lähinnä vaan puheäänen ja artikulaation muuttumiseen. Toisaalta, mitä lähemmäksi operaatiota tullaan, sitä enemmän aattelen, et who cares kaikkeen, mitä tulee luutumisvaiheen ulkonäköön, elämiseen ja puhumiseen. En tiedä, mistä tämä lähes täyskäännös edeltäviin mielipiteisiini on tullut. Jos elettäisiin puolen vuoden takaista, en olisi ikimaailmassa ajatellut näin.
   Ehkä tää pelottavakin levollisuus tulee siitä, että sain seuraavana päivänä hammaslääkärin soittoajastani toisen puhelun Jyväskylän päästä. Se tuli psykologilta...mä sain sen ajan!!!!! Eli perjantaina 15.4. heti aamuysiltä mun ois tarkoitus mennä puhumaan tuosta nukutuspelosta ihan ammattilaisen kanssa. Toinenkin aika varmasti tulee ennen leikkausta. Toivon vain kovasti, että en hirveästi joutuisi sumplimaan koulujuttujen ja psykologiaikojen kanssa sekä ravaamaan Ylivieskan ja Keski-Suomen väliä. No, ehkä mielenterveys etusijalle ennen kaikkea. 
    Leikkausaikaa ei oo vielä varattu, mutta sekin tulee postissa kotia vielä tässä huhtikuun aikana. Erillistä hammaslääkärikäyntiä ei tarvita ennen leikkausta, mikäli mulle ei tule sille äkillistä tarvetta. Todennäköisesti ei tule, ellei tuota yöpurentakiskoa tarvitse sitten hioa tai vastaavaa. 
   Eli nyt on todellakin isot pyörät alkaneet pyöriä leikkausta kohti. Hurjaa, mutta jotenkin myös hurjan hienoa (oho, kirjoitinko ton ihan oikeesti?). Enkä tiedä miksi, mutta jotenkin mun olo on hirveen levollinen just nyt tän asian suhteen. Ehkä siksi, että koulu- ja ihmissuhdekuviot pitää kiireisenä tai ehkä tää on vain tyyntä myrskyn edellä. Osa on kuitenkin helpotusta siitä, että kun tätä operaatiota on vaan vuosikymmeniä suunniteltu ja siirretty yhä kauemmas, lähemmäs ja taas kauemmas ja lähemmäs niin...

Enää ei siirretä. Tää tapahtuu toukokuussa ja sit mun elämä muuttuu. Pian koittaa sekin päivä, kun juuret on luutuneet ja ne pysyvät hampaat on suussa. Sit mä kyllä katon itteeni sekä omaa pepsodent-hymyäni peilistä ja totean, et piru vie nainen, sä teit sen!
Pelkkä mielikuva tästä tuo jo onnenkyyneleet silmiini...

~ Roosa ~