Juhista kuuntelemassa 21.2.

Tykkään susta niin että halkeen!!

Torstaina päätettiin ihan extempore äidin kanssa, että lähdetään perjantaina kuuntelemaan Juha Tapiota Areenalle. Koska mulla oli seuraavana päivänä parturi, olin hieman hiuskriisissä. Päätin kuitenkin, että laitan hiukset pinneillä toiselta puolekta toiselle puolelle, niin etä toiselta puolelta tukka on sliipattu ja toiselta puolelta ihanan tuuhea. Jossain postauksessa kyseisestä mallista on kuvakin - muistaakseni. Kokeilin myös pitkästä aikaa piilareita, sillä olin käynyt hakemassa Instrusta muutamat uuden merkkiset piilolinssit kokeiluun. Vanhat hankasivat niin pahasti,ettei niitä voinut käyttää. Nämä uudet tuntuivat vanhoihin verrattuna todella ihanilta, joten taidanpa mennä ensi viikolla tilaaman näitä uudenmerkkisiä piilareita. ;) Meikkaaminenkin sujui loistavasti linssit tai siis linssi päässä, vanhoilla kun sumeni näkö koko ajan. Yhdellä silmällä näkevähän säästää linssiostoksissa, koska menee vain yksi piilari kerralla ;D Kyllä, sitä rankempaa huumoria tähän väliin.
   Arkena en juurikaan panosta meikkiin, tummat silmän aluset piiloon, puuteria ja ripsiväriä. Nyt kuitenkin repäisin ja vetäisin meikin meikkivoiteesta poskipunaan asti. Tosin, kuka käski jättää puuterin äidin käsilaukkuun ja selviytymään muutaman päivän ilman sitä? Tai kuka intoutui ottamaan kuvia ittestään noin kolmen aikaan yöllä kotiin palattuaan, jolloin oot meikkeines ja hiuksines varmasti hehkeimmilläsi? Etkä voi mitenkään korjata asiaa, koska se puuteri tosiaan
unohtui sinne äidin käsilaukkuun...vain minä onnistun tässä!
   Joka tapauksessa keikka oli erittäin hyvä, laatutakuu säilyy Juhiksella vuodesta toiseen. Keikka oli vieläpä aika pitkä, melkein kaksi tuntia saatiin katsella komeaa ja niin symppistä miestä melkein eturivistä. Ei voinut kuin nauttia <3
   Iltahan meni meillä molemmilla naisilla vesilinjalla kun äiti oli kuski ja mun uudet lääkecoctailit ja lievästi kohonneet maksa-arvot pitivät huolen siitä, ettei varaa leikkiä hengellään ollut. Olinpa sitten humalassa tai en, huvittavan paljon sain hiuksineni huomiota. Eräskin humalainen kehui hiukseni maasta taivaisiin ja olisi halunnut tarjota juomat. Kieltäydyin kauniisti maanitteluista huolimatta. En vain jaksanut alkaa selittämään, miksi korkki on napakasti kiinni. Vanhempi mies ei olisi halunnut päästää äitiä ja mua lähtemään keikan jälkeen, olihan kello vasta kaksi yöllä, kun keikka loppui.
   Hauskaa ja ihanaa noissa kommenteissa oli se, ettenpä ole vuosiin saanut niin kiinnostuneita katseita osakseni. Puhumattakaan siitä, että tuntemattomat miehet tulivat juttelemaan mulle (vaikka ne olikin enemmän tai vähemmän kännissä). Se oli outoa minulle, joka on ollut miespuolisille vain se kaveri, vaikka kai sekin jo jotain on. Ehkä siis toivo ei ole vielä menetetty? ;)

~ Roosa ~

Ps. Nyt mua voi seurata myös Bloglovinissa! <a href="http://www.bloglovin.com/blog/11838525/?claim=uqzj7pmdh2g">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>