Eli toivottiin ihan perustietoa minusta itsestäni lisää. Tässäpä tulee...
 |
| Anteeksi kuvalaatu.... |
Perhe: Olen viisilapsisen perheen esikoinen, synnyin vuonna 1994. 1998 syntyi ensimmäinen pikkuveljeni, neljän vuoden päästä seuraava pikkuveli. Vuodet 2006 ja 2008 toivat mukanaan molemmat pikkusiskon. Meidän jokaisen lapsen nimi alkaa R:llä ja myös toisissa nimissämme löytyy yhtäläisyyksiä: meidän tyttöjen toiset nimet ovat Eveliina, Karoliina ja Eppuliina, poikien toiset puolestaan loppuvat molemmat i-kirjaimeen Kasperi ja Eemeli. Se, että olen isosisko ja ikäeroa löytyy neljästä vuodesta lähes neljääntoista vuoteen saakka on mielestäni ennen kaikkea rikkaus. Olen saanut olla tarpeeksi kauan vanhempien ainokainen ja pikkusisarukset ovat opettaneet huolehtimaan, nipottamaan, riitelemään (sivistyneesti ja ei-niin-sivistyneesti), leikkimään, jakamaan, neuvomaan, auttamaan ja tietysti rakastamaan. En varmastikaan olisi näin sosiaalinen ja avarakatseinen ilman sisaruksiani.
 |
| kerran tehtiin kokkiksessa iltapalapiirakkaa - nam! |
Harrastukset: Harrastanut olen suhteellisen vähän - ainakin verrattuna useisiin kavereihini. Vamma on sulkenut pois monet liikuntalajit. Tai en sano, että vamma sulkisi pois asioita, mutta minä olen sulkenut. En ole koskaan tykännyt joukkuelajeista, joissa olisin väkisinkin huonompi kuin toiset. Lapsena en olisi pystynyt kuvittelemaan itseäni esim. pelaamaan jalkkista. Vaikka tiesin jo tuolloin varsin hyvin, että olen omana itsenäni hyvä ja vamma nyt vaan on vamma, riittää kun tekisin parhaani, päätin harrastaa jotain aivan muuta. Tai no, äiti päätti, että minut on saatava harrastamaan jotain, sillä itse olin hyvin haluton lähtemään koulupäivän jälkeen mihinkään harrastamaan/tapaamaan samanikäisiäni. Ykkösluokasta viidenteen luokkaan asti olin seurakunnan lapsikuorossa, jonne äiti ekana kertana lähes tulkoon raahasi, toisella kerralla hyppelin sinne jo itse. Olen siis varsin skeptikko kaikkeen uuteen, ekana ajatuksena on aina ollut "entä jos en pidäkään siitä". Äiti patisti myös minut pianonsoittoon, ja vasen hemikäsi oppi hyvin ahkeran harjoittelun tuloksena soittamaan sointuja. Nyt olen pianonsoiton lopettanut, mutta aina nyt joululaulut pitää soittaa. Seurakunnan kokkikerhossa olin myös kolmisen vuotta. Tätäkin äiti minulle ehdotti. Ja alun epäilyjen jälkeen pidin taas kovasti!
Nyt vanhemmiten olen kyllä itse itselleni harrastukseni hankkinut, mutta painopiste on edelleen enemmän yksilökeskeisissä jutuissa, kuin yhteisöllisyydessä. Käyn nyt neljättä vuotta yksinaulutunneilla. En sano, että minulla olisi niin hieno ääni, että laulajaksi pitäisi ryhtyä, ihan normaali ääni mulla on. Tuolla yksinlaulutunneilla pyritäänkin siihen, että oppisi käyttämään ääntään oikein. Eli tekniikkaa laulujen kautta. Ja vaikka itse sanonkin, kehittynyt olen huimasti! Laulamisen lisäksi seurakunnan kokkiksen vetäminen ystäväni Merjan kanssa sekä seurakunnan nuorisotoiminnassa mukana oleminen ovat niitä harrastuksiin liitettäviä asioita.
 |
| isi toi viikolla tällasen - kiitos! |
Musiikkimaku: Mun musamaku on aika laidasta laitaan, lukuunottamatta klassista ja ihan örinäheviä. Enemmän suomenkielistä kuin enkunkielistä. Lapsena kotona soi aina suomipop/rock, joten sinne minäkin olen jäänyt. Eniten tällä hetkellä soi PistePiste, Juha Tapion uusin levy, Elokuu, PMMP, Pariisin kevät. Onhan noita. Tiedän kyllä paljon enkunkielisiä hyviä kappaleita, mutta jos joku alkaa puhumaan jostain kappaleesta sen pelkällä nimellä tai jostain enkunkielisestä artistista, saatan olla ihan ulalla. Eli siis suomeksi sanottuna: kun kuulen radiosta enkunkielisen kappaleen, saatan tunnistaa sen ja todeta, että tää on tää hyvä biisi, mutta esittäjästä ja kappaleen nimestä mulla ei ole välttämättä hajuakaan.
 |
| osa mun lasten klassikko -kirjoista. |
Kirjat: Kirjat ovat olleet aina lähellä mun sydäntä. Kaikki kirjat. Siitä voi kertoa esimerkiksi se, että ensimmäinen sanani oli kirja. Olin tuolloin 7 kuukauden ikäinen. Enkä nyt puhu soopaa, olen vain ollut niin kunnianhimoinen jo silloin! :D Lapsena tuli luettua Astrid Lindgreniä, äidin vanhoja Tiina-kirjoja ja kirjaston tarjoamia herkkuja. Nyt opiskelu vie lukuhetket kyllä aika tehokkaasti, mutta sääntöni on ollut, että lomilla vähintään yksi kirja on popsittava. Syyslomalla en ehtinut, siispä joululomalle jää kaksi. Viimeisimpiä lukemiani kirjoja on Riikka Pulkkisen Vieras, Anna-Leena Härkösen Loppuunkäsitelty, Miika Nousiaisen Metsäjätti, Twilight-sarja ja Sophie Kinsellan Himoshoppaaja-sarja. Tove Jansson on ehdoton kunnioituksen kohteeni niin kirjailijana, muumien luojana kuin taitelijanakin. Hänen elämänkertansa on edelleen valitettavasti kesken - kuka voisi kellot seisauttaa?
 |
| kuva Googlesta. |
TV-sarjat: Pysytään edelleen suomalaisessa. Ja varsinkin siinä. UP katsotaan joka viikko, jos ei ehdi, niin sitten Areenasta, keskiviikkoisin myös Taivaan tulet ysiltä on ehdoton. Kotikatua seurasin alusta loppuun - olin puolivuotias kun sarja alkoi ja katsomispaikkana sitteri, kun sarja loppui seurasin sarjaa sohvalta ja ikää mittarissa 18. Niin ja Vain Elämää - aivan upea ja ehdoton sarja! Perjantaina oli Juhiksen päivä, ihana, katsoiko kukaan ?!
 |
| kuva Googlesta. |
Seuraavana olisi tarkoitus tehdä postaus siitä, millaisena näen itseni ja mitä muut minulle tärkeät ihmiset ajattelevat minusta. Pysykäähän kuulolla!
~ Roosa ~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Rohkeasti vain kommentoimaan, kuulen mielelläni sinusta <3