Viikon biisi: Blaablaa (en kuule sanaakaan)

Aseman, kulmalla jätkät päätä aukoo 

Ja mä nään, kun niiden suut on täynnä vaahtoo 

Pikku raukat huutaa niin (tosissaan) 

Harmi vaan en kuule (sanaakaan) 

Kun fiksut jätkät päätä aukoo

 Paan täysille luureihin, sen laulun jonka voima vie mut mukanaan

 Moi, teille kaikille 

Senkun huutelette harmi kun en kuule sanaakaan (blaa blaa blaa) 

Blaa blaa blaa Blaa blaa blaa 

Sen kun huutelette harmi kun en kuule sanaakaan 

 Pätemään, kun tyypit kaupungilla alkaa 

Yritän, vaan olla herrasmies ja hiljaa 

Raukat koittaa hengissä (pysyä)

 Olla viilee oikeessa (jengissä) 

Taas fiksut jätkät päätä aukoo 

Heeei 

 Paan täysille luureihin, sen laulun jonka voima vie mut mukanaan 

Moi, teille kaikille 

Senkun huutelette harmi kun en kuule sanaakaan 

Joo mä tajuun, et on rankkaa 

Kun niin kauheesti pelkää mitä käy jos muut ei tykkää 

Paan täysille luureihin, sen laulun jonka voima vie mut mukanaan 

Moi, teille kaikille 

Senkun huutelette harmi kun en kuule sanaakaan (blaa blaa blaa) 

Blaa blaa blaa 

Blaa blaa blaa 

Sen kun huutelette harmi kun en kuule sanaakaan 

Blaa blaa blaa

Tänä keväänä ilmestyi albumi, josta varmasti kaikilla on joku mielipide (joka kaikkien muiden on myös kuultava). Kyseessähän on tietysti Antti Tuiskun albumi En kommentoi. Heti ensimmäisestä sinkkulohkaisusta #Peto on irti, pystyi päättelemään sen, että nyt on Tuiskun poika vaihtanut genreä ihan kokonaan. Jotkut vihasivat, jotkut rakastivat. Itse kuulun siihen sakkiin, joka rakastui täysin.

   Olen aina pitänyt Antti Tuiskun musasta - sieltä alkumetreistä saakka. Kuka kolmosluokkalainen tyttö ei olisi vähän ihastunut nuoreen pop-laulajaan? Yläasteella tosin Antti Tuisku heitettiin suoraan roskakoriin, eihän siitä nyt mitenkään voinut tykätä. Lukiossa kaivoin kuitenkin tuon upean laulajan sieltä, minne sen olin viskannutkin ja päätin, että enää en piilottele fanitustani, jos siitä Tuiskusta tulee joskus puhe.

   Muutama levy jäi kuitenkin yläasteella kuuntelematta. Muutamalta levyltä tiedän vain radiohitit. Muutama levy puuttuu hyllystä kokonaan. Edellinen albumi, Toisenlainen tie, tuli kuunneltua ainoastaan Spotifyn kautta. Nyt kuitenkin tämä uusin levy löytää varmasti tiensä levyhyllyyni.

   Syy tämän biisin valitsemiselle oli toisaalta vaikeaa ja toisaalta helppoa. En ole hirveästi uusinta levyä kunnellut, joten valitseminen oli sitä kautta haastavaa. Kuitenkin halusin liittää musavideon postaukseen mukaan, joten biisivalinta jäi kahteen sinkkulohkaisuun. Ensimmäinen oli #Peto on irti ja toinen tämä Blaablaa (en kuule sanaakaan). Olisin hyvin voinut valita myös #Peto on irti. Valitsin kuitenkin tämän Blaablaan.Siihen on syynsä.

   Ei ole epäilystäkään siitä, ettei Antti olisi tehnyt vuoden kovinta suomenkielistä pop-albumia. Ja ei, mielestäni hän ei ole vaihtanut genreä. Tuisku on vain halunnut tuoda jotain uutta ja kiehtovaa suomipopin maailmaan. Antista on liikkunut koko hänen uransa aikana monenlaista juttua. On niitä uskollisimpia faneja ja sitten niitä, jotka haluaisivat hänen painua maan alle. Kuitenkin Tuisku ei  enää anna niiden pahimpien kommenttien haitata elämäänsä. Ihailen sitä, miten tämä artisti uskalsi repäistä ja lähteä tekemään jotain täysin uutta. Monien haastattelujen mukaan hän oli omalla tavallaan kyllästynyt siiden balladipoppiin mitä hänen tuotantonsa oli ollut 10 vuotta. Hän ei halunnut jäädä riviartistiksi, vaan mennä eteenpäin, raikastaa suomalaisen popin kenttää. Tämä kipale kertoo hyvin tästä valinnasta: Antti ei aio välittää negatiivisista kommenteista, vaan kulkea omaa tietänsä. Ei esittää mitään, vaan olla 100% sitä, mitä hän on - hyvä Antti!

   Ehkä myös meidän kaikkien pitäisi oppia huonoimpinakin päivinä luottamaan itseemme. Sinä ja minä kyllä riitämme juuri sellaisina kuin olemme. Aivan varmasti.

Tällä selitykselläni en halua käännyttää ketään Antti-vihaajaa, jos teissä lukijoissa joku sellainen on. Minä olin myös aluksi kauhuissani tästä uudesta tuotannosta. Sitten kuuntelin muutaman kerran sinkut läpi ja löysin niistä jotain, mihin rakastuin. Jokaisella on oma mielipiteensä Tuiskusta ja hänen musiikistaan, ja niin saa myös olla. Tärkeintä olisikin vain kunnioittaa toisen välillä rohkeitakin valintoja. Minä teen niin, toivottavasti tekin.

~ Roosa ~

Ps. Muistakaa, että Antinkin mukaan musavideot on tehty tarkoituksella kieli poskessa - älkää siis ottako niitä turhan vakavasti! ;) Ja Bloggerilla taas ongelma, kun ei anna vaihtaa suurempaan fonttiin. Koittakaa kestää, jos ensi postaukseen jo onnistuis normaali fontti!