Vamma osana arkea: Kenkävalintoja ja pohjallisten teettämistä

Pidempään blogiani lukeneet ja etenkin edeltävää lukeneet tietävät, että jos jonkun materian ostamista ja sovittamista inhoan, niin kenkien. Kenkävalinnat tuovat ehkä konkreettisimmin vammani esiin lääkkeiden syönnin lisäksi.
   Uusien kenkien ostamisen tullessa ajankohtaiseksi (tarkoitan nyt lähinnä päivittäisessä käytössä olevia kenkiä, esim. tennarit, lenkkarit, talvikengät...) kenkien pitää täyttää ainakin seuraavat kriteerit, jotta ostamista tai edes sovittamista voi harkita:

A) Tukevuus. Jos kengät saa taitettua viiiteen kertaan ympäri tai kymmenelle korkkiruuville, voi ne huoletta ohittaa. Kengät eivät saa kuitenkaan olla ihan tönköt ja muovautumattomat. Jos kenkä taipuu vähän kummallekin sivulle yrittäessä kääntää sitä korkkiruuville, jämäkkyys on juuri passeli.

B) Mahtuuko tukipohjalliset? Tai ennen kaikkea - mahtuuko kengät jalkaan tämän jälkeen? Yleensä kenkien osto on aikamoista säätämistä kenkien alkuperäisten pohjallisten ja mun tukipohjallisten kanssa. Milloin täytyy ottaa alkuperäiset pois, milloin tukipohjalliset mahtuvat hyvin alkuperäisten päälle. Ennen vaikeuksia tuotti se, että pohjalliset oli liimattu kenkiin kiinni, niin sitten piti vetää mututuntumalla kaupassa, että nää on kyllä sopivat sitten, kun kotona saa otettua alkuperäiset pohjalliset veke. Nykyään annan paljon peukkuja sille, että pohjallisia ei enää juuri liimailla. Näin saa jo kaupassa soviteltua sekä kanssa ja ilman. Ei sitten tartte lähteä arvuuttelemaan, uskaltaako ostaa ja luottaa, että pienen fiksauksen jälkeen kenkien sopivan...

C) Nouseeko kanta? Tää on seuraava suuri kysymys, jos ollaan päästy edellisistä mannekiini-vaiheeseen saakka. Mulla kanta ei juuri saisi nousta. Se on ensinnäkin musta aina tuntunut keljulta ja mahdollisimman oikeanlaisen kävelyn turvaamiseksi olisi hyvä, että kantapäät pysyy turvallisesti kenkien sisällä. 

D) Estetiikka. Oishan se kiva, että kengät ois kivan näköiset ja mun tyyliset.

E) Hinta. Niin no....jos nyt kuitenkin unohdetaan!

Mun kenkien hinta liikkuu siinä satasen hujakoilla. Se tuntuu varmasti hurjalta niistä, joille kaupassa käy lähes mitkä popot vaan. Ja kyllä se vaan on niin, että laatu, kauneus ja halpa hinta ei mahdu samaan kategoriaan. 90 euroa mun tennareista olisi jo halpa hinta. Aika monta kertaa tulee ostettua tutustua liikkeestä Jämsästä, joten saadaan tingattua hintaa vähän alaspäin siihen satasen tietämille. Myyjät kun tietää mun taustat, ettei tää neiti mitä tahansa kenkiä voi käyttää! Yleensä nää tällaiset joka päivä käytössä olevat kenkulit menee mulla kaksi vuotta, kunnes on aika vaihtaa uusiin. Sit jos muutamalla lauseella ballerinoista yms. juhlakengistä, joita tulee käytettyä lähinnä kesäisin lyhyillä matkoilla ja juhlissa: tärkeintä on mahdollisimman hyvä tukevuus ja ettei kanta nouse. Pohjallisia en noissa käytä, joten tärkeää ois, ettei askel töksähtelis koko ajan ja et kengät pysyis jalassa. Hinta on yleensä 40-70 euroa.

 
Tänä keväänä tuli aika uusien tennarien. Noiden edellä mainitsemieni kriteerien vuoksi voitte ymmärtää, millaista tuskaa koen kenkäostoksista. Nykyään kenkäsilmä on kyllä kehittynyt sen verran, että jo vilkaisusta voi nähdä, kannattaako edes sovittaa. Onhan se silti semmonen pala kurkussa, kun tietää, et kaverit vois valita noi noi ja noi ja minä en voi edes harkita.
   Kuitenkin päätin tällä kerralla repäistä ja tilata netistä. Tammikuusa näin Tove Jansson -keräilylehdestä, millaiset Muumit 70-v juhlavuoden tennarit on tulossa myyntiin. Siis aivan ihanat! Olihan ne saatava. Jotenkin kun näin kuvan lehdessä ja vielä myöhemmin nettikaupassa, tiesin, että kenkä täyttää kaikki hyvän kengän kriteerit. Hintakin oli vain sen 100 euroa. Kahdesta kuosistakin oli helppo valita mun makuun olevat kengät. Ainoaa päänvaivaa aiheutti koko. Kenkäkokomuuntimella sitten päädyin 7 kokoon eli suomeksi numeroon 39. Koko mietitytti siis pohjallisten puolesta. Mahtuuko päälle vai ilman? Onko siltikin liian ahtaat jos alkuperäiset pohjalliset ois? Kuitenkin mulla oli jonkinlainen luotto, että kyllä se on se 7. Porukat tilasi nimpparilahjaksi ja iskä toi mukanaan hakiessaan mut Jämsään. Vedin heti jalkaan ja avot - täydelliset kaikin puolin, kuin tehty mulle!

Keskiviikkona eli itse asiassa eilen kävin Respectassa hakemassa mun uudet tukipohjalliset, jotka täytyy uusia vuosittain. Tunnen olevani etuoikeutettu kun oon saanut asioida siellä pienestä pitäen. Soitin maksusitoumuksen saatuani heti mun teknikolle, joka sanoi, että voi tehdä ne päällystystä vaille valmiiksi ilman mua, jos malli on edelleen sama. Olihan se. Teknikko sitten soitteli viime viikon lopulla, että pohjalliset ois valmiina sovitettavaksi, milloin voisin tulla? Mulla oli eiliselle hammaslääkärikäynti Jyväskylään, joten ehdotin onnistuisko silloin. Joukolla oli aamupäivä työhallityöskentelyä, mutta sanoi, että voisi sumplia asiat sillein, että voisin tulla 10.30 maissa sovitteleen. Näin mun ei tarttis tehdä uutta reissua vain pohjallisten takia. Kun menin sitten vastaanottoon ja ilmoitin, kenelle ois aika, tuntematon työntekijä toteaa koneelle katsomatta: "Joo, sähän oot Roosa?" Olin vähän hämmästyksissäni, mutta nyökyttelin sit siinä. Odottelin pohjallisten hienosäätöä teknikkoni työhuoneessa puolisen tuntia, sitten sovituskävely - jälleen kerran just eikä melkein. Siis sopivat kuin nenä päähän. Juteltiin vähän aikaa kuulumisista. Sitten hyvästely. Poistuessani vielä moikkaan sitä vuosien aikana tutuksi tullutta vastaanoton naista. Hän hymyilee ja moikkaa takaisin, ennen kuin astun ulos sateeseen. Voinko olla kiitollisempi? 

Se, että on n. 15 vuotta ollut sama teknikko, auttaa hirveästi. Kun Jouko on päässyt tekeen mulle pohjalliset siitä lähtien, kun oon ollu pikkutyttö, niin yhteistyö on kehittynyt tosi hyväksi ja lämpimäksi. Kun pohjallisten sovituksessa jostain kohti on painanut ja tuntunut epämukavalta, kukaan muu ei ole voinut sanoa mun puolesta, että ei oo hyvät ja mistä pitää säätää. Mun on pitänyt itse kertoa, noin 5 veestä lähtien. Kukaan muu kuin Jouko ei tiedä, kuinka mulla on herkkä tunto vasemmassa jalassa, miten helposti se kutiaa, jos pohjalliset joudutaan tekemän alusta alkaen kipsimallista mun jalkaan muokaten. Kuinka se jalan säpsähtely ja liikkuminen ei oo tahallista, että mä yritän se estää. Joten Jouko todellakin on tiennyt, mistä kohdista pitää jalasta kiinni yms., että työnjälki on mahdollisimman hyvää. Vaikka nyt ei enää tarvi kuin sovittaa ja hakea pohjalliset, niin silti jutellaan aina kuulumiset ja voin mennä Respectalle hyvillä mielin. Se ei oo sellaista pakkopullaa. Kyllä se asiakastyytyväisyys koostuu niin pienistä jutuista - esimerkiksi siitä, että sut tunnetaan jo vastaanotossa. ;)

Kuvissa siis uudet kengät, jotka SneakersnStaffin ja Karhun yhteistyötä. Kengät voi ostaa tällä tai Pikku Myy-kuosilla ainakin Beyond Storesta tai heidän verkkokaupastaan. En saanut heti korkkaamattomina kenkiä kuvattua, joten harmittaa, että kuvissa jo vähän likaa näkyvissä, vaikka käyttökertoja takana ehkä vain 5. Ehkä se näkyy vain tarkan bloggaajan eli itseni silmään! Pohjallisista myös kuvia (sori noi välit kuvien alla, en tiedä, mitä Blogger sekoilee). Vasemmassa pohjallisessa ne muokkaukset hemijalkaan. Eli erityisesti vasemman jalan sisäsyrjän holvi pitää olla  hyvin tuettu, sitten vielä vaivaseluun takia erottelu pottuvarpaan ja muiden varpaiden väliin. Lisäksi neljä varvasta tollasen "hyllyn" päällä. Viimeisenä keskellä jalkapohjaa tollanen pallura (en osaa näitä hienosti nimetä :D ), joka ohjaa jalkaa vielä oikeampaan asentoon. Oikeassa pohjallisessa ei oo mitään säätöjä, se on lähinnä tehty vain pariksi vasemmalle, että ois samantuntuiset pohjalliset. 

Anteeksi kilometripostaus, mutta musta nää kenkä- ja pohjallisjutut oli järkevää ujuttaa yhteen. Ne kun liittyy niin kiinteästi toisiinsa. Tajusin puolessa välissä, että tästä tulee älypitkä, mut en sit enää jaksanut eritellä omiin postauksiin. Kiitos, jos jaksoit lukea!

~ Roosa ~