Joulufiilistä etsimässä

Kuta pienempi itse, sitä suurempi joulu tulee.

- Tove Jansson

Allekirjoitan. Muistatteko lapsuuden joulujenne olleen täynnä taikaa ja kutkuttavaa salaisuuden tunnetta? Muistatteko odottaneenne innolla, milloin joulukalenterin ekan luukun saa avata? Oliko pipareiden leipominen huisia (vaikka äiti tekikin loppujen lopuksi suurimman työn)? Muistatteko kuinka oli jännittävää odottaa pukkia ja sitten kun ne lahjat sai, silmät pullistuivat lautasen kokoisiksi - onks nää kaikki mulle? Millä näistä nyt leikkisi ensimmäiseksi? Oliko joulu täynnä hyvää ruokaa? Ja ennen kaikkea - tuntuiko, että joulu kesti ihanan pitkään?
  Minä nostan käteni ylös jokaisen väittämän kohdalla. Joulukuu oli paras aika vuodesta. Siinä vain oli jotain sellaista maagista taikaa, mitä ei vain voi kuvailla. Mä myönnän olevani jouluihminen. Jos yhden juhlan pitäisi säilyä aina kalenterissa niin se olisi joulu. Ei kahta sanaa.
   Mutta joudun myöntämään, että ikä tekee joskus ikäviäkin asioita. Viime vuosina mä oon stressaantunut joulun tulosta aika paljon. Ei ne lahjahankinnat, vaan se fiilis. Mistä se löytyisi joka vuosi uudelleen? Olen vahvasti myös tunneihminen, jos joku ei ole sitä vielä hoksannut. Kaiken pitäisi tuntua joltakin. Ja sitten jos ei tunnu, tulee hirveä stressi. Joulufiiliksen kanssa mulla on käynyt muutamana vuonna näin. Oon hokenut ja stressannut että nyt pitäisi tuntua joululta. Teen itselleni hirveän numeron joulumielen löytämisestä. Ja mites käy kun stressaa? Huonosti. Tapaninpäivänä sitten harmittaa, kun se joulu meni niin äkkiä eikä edes tuntunut joululta.

Tänä vuonna pysähdyin miettimään, kuuluuko sen joulun sitten tuntua joltakin. Pitääkö sitä fiilistä etsiä jostain kaapin perältä joka vuosi uudestaan? Voisiko joulufiilis koostua aivan jostain muusta? Entä jos joulufiilis ei olekaan sitä, miltä musta tuntuu? Entä jos joulufiilis olisikin sitä, mitä mä teen, sanon ja ajattelen?
   Teoilla mä lähinnä tarkoitan hyviä tekoja toisia ihmisiä kohtaan. En kaappien älytöntä jynssäystä ajatuksella koska joulu tulee. Muistan, kuinka aina lapsuudessa ja ihan viime vuosiin asti äiti aloitti suursiivouksen joulua varten jo marraskuussa, joskus aiemminkin. Jokainen kaappi ja nurkka käytiin läpi. En koskaan sanonut itselleni, että tähän et sitten rupea omassa kodissasi. Mutta kyllä mä silti viikko sitten hämmästyin, kun siivosin kaikki kaapit juurikin tuolla joulu on tulossa -ajatuksella. Mä en vietä joulua kaapissa enkä täällä Ylivieskassa, joten lähinnä pudistelin päätäni tajutessani, mitä olin tekemässä. Mutta tuli siitä kieltämättä hyvä mieli. Eli kai se joulumieli tulee myös itselle tehdyistä palveluksista.
   Mä oon uskonut aina sanojen voimaan. Niitä voi käyttää oikein ja väärin. Joulun alla toivoisin, että me kaikki käytettäisiin niitä oikeisiin tarkoitusperiin - esimerkiksi kehumiseen, tsemppaamiseen ja lohduttamiseen. Jokainen meistä voi pienillä sanoilla saada toisen päivästä paremman. Tähän minä uskon.
   Entä jos ei ajattelisikaan, että sen joulufiiliksen on löydyttävä heti-tässä-ja-nyt. Entä jos laittaisi kynttilöitä ja jouluvaloja loistamaan, katsoisi ympärilleen ja ajattelisi, kuinka hienon ja rauhallisen tunnelman ne luovat? Entä jos joululahjoja ostaessaan ei ajattelisi, että tämä maksaa ihan liian vähän, en mä tällasta voi antaa? Entä jos ajattelisi, että itse toisen muistaminen on tärkeämpää? Se osoittaa, että välität. Tai entä jos et annakaan lahjaa, vaan annat aikaasi läheisillesi? Se on tuhat kertaa arvokkaampaa kuin yksikään kaupan hyllyn tavaroista. Positiivisia ajatuksia voi löytää tuhannesta eri paikasta ja asiasta. Meidän on jokaisen itse mietittävä, mikä tuo meille hyvän mielen. Usein käy vieläpä niin, että se on ihan pienestä kiinni.

Mä haastan itseni sekä kaikki muut joulustressaajat. Pysähtykää ja miettikää, mikä joulussa on oikeasti tärkeätä ja voisiko se joulufiilis löytyä muulla tavoin kuin hiki hatussa ahertaen ja pusertamalla tekohymyn naamalle loppiaiseen saakka. Entä jos tänä jouluna ja joulunalusaikana keskittyisitkin siihen, mikä oikeasti on tärkeää ja saa sinut sekä läheisesi voimaan hyvin? Jos ne on ne puhtaat kaapit, niin anna mennä vaan! Minä taidan keskittyä kiireettömyyden opetteluun ja hyvän mielen tuottamiseen sekä itselleni että muille.

~ Roosa ~