Ei pitäisi koskaan sanoa milloin postaa seuraavaksi...eilisilta meni kappas kappas, missäs muussa kuin päänsäryssä. Kuntosali, auringonottaminen ja päänahkaa kiristänyt buffa eivät sovi yhteen.
NMESin tarkoituksena on siis sähkön avulla ärsyttää haluttua lihasryhmää ja saada lihasryhmä toimimaan aktiivisemmin ja paremmin. Mulla tuo aktiivisuus tarkoittaa lähinnä sitä, että vasen CP/hemijalka saisi otettua kanta-askeleen ja jalan töksähtelyt kävelessä vähenisivät.
Yleensä otan tuon NMESin lainaan tk:sta aina kesäisin kuukaudeksi tai pariksi. Tänä kesänä oon käyttänyt tuota laitetta kolme kertaa tämän viikon aikana ja tuloksia voi jo huomata - töksähtelyt ovat vähentyneet ja hoidon aikana varpaat ja jalkapohja alkavat itse tehdä kanta-askelta muistuttavaa liikettä! Myös kävellessä hoidon jälkeen vasen jalka on aktiivisempi ja yrittää tehdä kanta-askelta. Jokakesäinen "perinteeni" siis kannattaa :)
Mulla tuo hoito kestää kerrallaan 20 minuuttia ja hoitoa pitäisi antaa viidesti viikossa. Muutaman välipäivän saa siis pitää. Sitä paitsi, aikaa ei hirveästi NMES-hoitoa varten tarvitse etsiä, sillä sähköä voi antaa jalalle vaikka telkkaria katsellessa - laite hoitaa hommansa itse ja mä voin keskittyä ohjelman katselemiseen.
Kohta suuntaan kohti juna-asemaa ja Joensuuta. Huomenna on soveltuvuuskokeet (ja viimeiset pääsykokeet) - pitäkää peukkuja!
~ Roosa ~
Apua, en tiiä mistä alottaisin! :D Päällimmäinen tunne on epäuskosen hämmästyny, koska sen verran, mitä sun blogia oon nyt lukenut, niin meillä on sama(?) / samantyyppinen CP-vamma, lievä(!!) mutta kuitenkin jotain. Kuulostan varmaan tosi oudolta... :D
VastaaPoistaHeippa Jenni! Hienoa, että blogilleni löytyy aina uusia CP-vammaa sairastavia lukijoita. :) Mulla on spastinen hemiplegia, eli CP-vammani on vain vasemmalla puolella. Onko sullakin tällainen toispuolinen CP? Etkä kuulosta ollenkaan oudolta, tuollaiset ahaa-elämykset ovat ihanan upeita ja tärkeitä! Toivottavasti viihdyt blogini parissa :)
PoistaHahah joo :D. Samahan mulla, oikeella puolella vaan... Mä en vaan oo ikinä ollu asian kanssa yhtä avoin ku sä :) Tai sitä on vaikee pukea sanoiks, mitä tarkotan, mutta harva vaan tietää, et mulla on se ja en oo ikinä puhu itsestäni vammaisena tai sen enempää koe itseäni vammaisena yms. Se on ns. hiljainen kanssamatkustaja :D Tietty osaksi varmasti vaikuttaa se, että, oon ollut viimeks 14-15-vuotiaana fysioterapiassa(tai jotain sinnepäin) Ns. hiljaisuudesta on hyötyä ja haittaa. Välillä oon miettiny, et hyväksynkö vammaa edes itse, koska jos kerta oon siitä niin hyshys, mutta kyllä mä sanoisin, et hyväksyn, koska olisinhan muuten varmaan jotenkin masentunut :D Jään kyllä seuraamaan! :)
VastaaPoista