2 viikon saldo

 Heissan taas piiitkästä aikaa! On ollut vähän hiljaista tän blogin puolella, kiitos pään. Kertaillaanpas, mitä reilun 2 viikon aikana on tapahtunut...

Työt alkoi 7. päivä. Oli kiva palailla taas töihin, vaikkakin tuntui, että loma loppui hiukan kesken. Työkokeiluni loppui jouluna, mutta pääsin jatkamaan koululla kuntouttavassa työtoiminnassa. Syksyllä työaikani oli 6h/pvä viitenä päivänä viikossa. Kuntouttavassa työtoiminnassa voin hiukan itse vaikuttaa työaikoihini. Sovimme työkkärissä marraskuun lopulla sosiaaliohjaajan ja työkkärin tätini kanssa, että päänsärkyalttiuteni takia teen tämän kevään vain 5 tuntia päivässä töitä maananaista perjantaihin.
   No, kaikki meni hyvin torstaihin asti. Torstai-iltana jälleen kerran ensiapuun päänsäryn takia. Niskat oli taas niin älyttömän jumissa, että päänsärky puhkesi. Äiti haki mut puoli yhdeltätoista porukoille nukkumaan, kosa ne antoi mulle taas älyttömästi kaiken maailman lääkkeitä, eikä mikään auttanut. No, äiti hieroi mun hartioita ja menin lämpöhauteen kanssa nukkumaan. Aamulla niskapäänsärky oli poissa, mutta arvatkaas mitä - mulle oli iskenyt toiselle puolen päätä migreeni. No, se meni ohi sitten migreenilääkkeellä.
   Tosta päivästä lähtien tää on ollut aikamoista lääkerallia. Joko mulla on niskat jumissa niin paljon että päätä särkee tai sitten mulla on migreeni. Eikä asiaa ole helpottanut yhtään, että stressaan ja tunnustelen koko ajan, särkeekö päätä/tuleekohan se kohta sieltä takaisin.
   Keskiviikkona olin käymässä mun vanhalla fyssarilla. Mielipiteemme olivat samat: pitää olla sekä vahvistavaa, että rentouttavaa harjoitetta mun lihaksille. Nyt onkin sitten käyty tumasta toimeen. Maanantaina oon menossa viereiselle kuntosalille käymään ja tekemään sopimuksen sinne, samalla mulle tehdään saliohjelma. Tälle mun nykyiselle fysioterapeutille sanoin, että minä alan nyt itse hoitamaan tuota vahvistavaa puolta salilla ja toivon todella, että mun fysioterapiakerrat kuluvat hemijalan kuntoutuksessa (enimmäkseen linjausharjoitteet) sekä niska-hartia-seudun rentoutuksessa. Fyssarini oli kanssani yllättäen samaa mieltä. Annan sittenkin tälle uuden mahdollisuuden, enkä ole vaihtamassa häntä toiseen. Sitä ei pidä kuitenkaan kieltää, että luottamus ja kunnioitus ei ole yhtä korkealla kuin ennen. Mutta katsotaan katsotaan...

   Tiedän, että uuden vuoden postauksessani puhuin, että tuskin minua salilla tullaan näkemään. Mutta nyt on niin, etten halua muuttua lääkeaddiktiksi ja kuluttaa vuosiani siihen, että joku päivä minä olen jossain vieroituksessa, kun lääkkeet ovat ottaneet vallan elämässäni. Nytkin tilannne on se, että joudun miettimään sitä, mitä uskallan ottaa, että heräisin seuraavaan aamuun. En halua kuolla lääkkeiden yliannostukseen. Ei, minä haluan elää, lähteä opiskelemaan, seurustella, mennä naimisiin, perustaa perheen ja sitä rataa. Lääkkeiden on aika lähteä, ei minun. Ja sen eteen olen valmis tekemään mitä vain!
   Eilen tulikin sitten tilattua Ellokselta vähän treenivaatteita, joiden pitäisi saapua Matkahuoltoon tiistaina. Tästä se sitten alkaa. Oon samalla jännittynyt, innoissani ja kauhuissani.
   Enää ei tartte myöskään murehtia rahahuolista. En muista oonko kertonut siitä, kuinka mun työmarkkinatuki katkaistiin, kun työkkäri sössi asioita. Eivät muistaneet laittaa raksia oikeeseen kohtaan, kun mainitsin aloittavani syyskuussa avoimen opinnot. No, tämä kävi ilmi marraskuussa, kun kävin työkkärissä muuten vaan asioimassa. Asia meni käsittelyyn silloin ja työmarkkinatukeni katkaistiin. Sossun rahoilla elettiin 2 kuukautta, mutta tiistaina sain päätöksen te-toimistosta, että avoimen opintoni eivät estä työmarkkinatuen/kuntoutavan työtoiminnan saamista. Nyt on mun tilillä NELINUMEROINEN luku rahaa varmaan ekaa kertaa elämässäni, kun tuet tuli takautuvasti tilille. Pikkasen laittoi hymyilyttämään :)

Siksipä tänään päätin Citymarketissa käydessäni, että nyt minäkin vihdoin ostan ne pinkit Reinot. Kyllä, en ole aikaisemmin omistanut moisia. Tarvin niitä lähinnä vain roskien vientiin/petivaatteiden vientiin tuuletusparvekkeelle. Muuhun en reinoja käyttää, kun on noi jalat tuommoiset mitä on. Mutta crocsit on aika vaaralliset näin talvella tuohon roskien vientiin yms., enkä jaksa aina solmia talvikenkiä sitä varten jalkaan. Siksipä reinot nyt vihdoinkin. Meinasin ostaa ne jo syksyllä, mutta kiitos työkkärin, ostaminen siirtyi tähän päivään.
   Tämä päivä on ollut hyvä päivä. Vähän asioiden hoitelua, kaupassa käyntiä, imurointia, patoinkia, herkkuja ja vähän myöhemmin srk:n nuorteniltaa. Ei päänsärkyä tai migreeniä (koputan puuta). Mulla on nyt vahva usko siihen, että kyllä tämä tästä! Suunta on vain ylöspäin!

Ehkäpä siis jatkossa täällä tullaan näkemään vähän tekstejä mun treenaamisestakin - löytyykö kiinnostusta treenipostausten lukemiseen? Anyway, ensi kesään mennessä tätä blogia kirjoittaa toivottavasti hyvässä kunnossa oleva, positiivisempi, iloisempi ja kivuttomampi Roosa :) Tämä kiittää ja kumartaa tältä illalta ja alkaa valmistautua nuorteniltaan lähtöön!

~ Roosa ~

.