Joinain päivinä sitä muistaa, että itsekin omistan pään...

Mua on vaivannut jälleen niska-hartia seudun kireyksistä johtuva toispuoleinen, voimia kuluttava päänsärky. Alkoi kuin salama kirkkaalta taivaalta kun tulin töistä. Olin taas sunnitellut kaikkea kivaa illaksi, kun eilen siivosin oikein kunnolla ja tänään tiedossa oli kiva koti-ilta. Meni sitten suunnitelmat vähän uusiksi...Kaiken suunnitellun kyllä lopulta toteutin, vain vähän eri järjestyksessä ja päänsäryn varjolla.
   Pikku hiljaa alkaa voimat loppua tähän päänsärky/migreeni-kierteeseen. Koskaan ei voi tietää milloin päätä särkee (yleensä väh. kerran viikossa), joudunko olemaan töistä pois sen takia jne. Ja kun päätä särkee, pitää siinä kivuissaan vielä miettiä, onko särky sitten migreeniä, johon auttaa kohtauslääke (luojan kiitos!), vai tensio (=niskoista johtuva)päänsärkyä, johon auttaa vain venyttely, sauvakävely tms. Ei siis mitkään lääkkeet. Varsin usein huomaan, että eka arvaus meni väärin ja joko kiusaan itseäni päänsäryllä, johon olisi jo ajat sitten auttanut migrenin kohtauslääke tai sitten olen ottanut kyseisen lääkkeen turhaan, koska kyse on tensiosta. Todella ärsyttävää ja turhauttavaa.
   Nyt olenkin sitten sauvakävellyt ja maannut piikkimatolla ja tuntuu siltä, että voiton puolella ollaan (muuten en tätä postausta kirjoittaisikaan). Vielä nukkumaan mennessä lämmitän itselleni kivihauteen, vetreyttämään löytämääni jumikohtaa. Jospa aamulla kipu olisi kokonaan poissa ja töihin voisi mennä hyvillä mielin - toivotaan :)
   Torstaina onneksi fysioterapia. Aion sanoa jo heti kättelyssä fysioterapeutilleni, että koko 45 min kulutetaan sitten hierontaan. Jospa pahimmat säryt alkaisivat sitten pikku hiljaa kadota.
   Kuntoutuspäätöksestä kerrotakoon tässä postauksessa vain sen verran, että kuntoutusta myönnettiin, muttei tarpeeksi: 5 kertaa tälle syksylle ja 10 kertaa ensi vuodelle. Olen kiitollinen näistä myönnetyistä kerroista, mutta ne eivät vain millään tule riittämään mun tilaan nähden. Perjantaina kun päätös tuli, niin migreeninhän mä sain aikaan itkullani. Mutta no, kun päätös tulee vielä virallisesti paperilla sekä mun kuntoutussuunnitelma, niin valittamaan käypi tieni. Onneksi ei ole eka kerta ja äiti hoitaa tän mun kanssa. Hoitanut niin monesti ennenkin - ihana äiti <3 Täytyy olla kiitollinen myös perheestä, joka tukee mua ja on aina mun takana, heihin voin tukeutua. Tänäänkin soitin äidille, kun tuntuu, etten jaksa tätä päänsärky-tilannetta. Mun peruspositiivisuus on vaarassa, koska tää tilanne stressaa mua. Onnea on vähän vaikeampi saavuttaa nyt, siltä musta ainakin tuntuu. Pienistä asioista ei osaakaan nauttia yhtä paljon, kun päänsärky ja kireydet varjostaa elämää. Tunnen olevani koko ajan kuin kireä viulunkieli päästä varpaisiin.  Onneksi äiti totesi, että enää ei vie kauaa siihen, että päätökset tulee paperilla ja sitten heti aletaan toimia. Ihan heti. Siihen asti mun kuntoutuskerrat varmasti riittää, kun saadaan asiat jälleen kuntoon. Ja me ei luovuteta, ennen kuin mun kaltoinkohtelu loppuu. Meillä ei ole mielessäkään muuta vaihtoehtoa kuin voittaa tämä "taistelu". Äiti sanoi vielä lopuksi, että sisulla vaan eteenpäin siihen asti, kunnes helpottaa. Auttoi kummasti mua keräämään taas palaset kokoon ja jatkamaan eteenpäin. Vielä asiat kääntyy hyviksi, oon varma siitä!

Yritän tällä viikolla postailla vähän enemmän, kertoa vähän miten mun viikonloppu meni ja enemmän tästä kuntoutuspäätöksestä...ja on mulla pari muutakin postausideaa odottamassa. :) Haluaisin kuitenkin kuulla, onko teillä lukijoilla jotain postaustoiveita? Risuja, ruusuja? Olenko selittänyt vammaani liittyviä asioita tarpeeksi selvästi, onko jokin juttu postauksissa jäänyt mietityttämään, esim. juuri tähän kuntoutussotkuun liittyen? Kysymyksiä, jotka kaipaavat vastauksia? Enemmän vammaan liittyviä postauksia vai jotain muuta, mitä? Kertokaa rohkeasti mielipiteenne kommenteissanne tai s-postin kautta - toteutan mielelläni toiveitanne! :)

 

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

 

~ Roosa ~