Sad and happy

En sitten mennytkään Iskelmään, koska en saanut tosissaan ketään lähtemään mun kanssa, kun ystävä teki ne vuosisadan oharit mulle. Yksin en ekaa kertaa viitsinyt lähteä, kaveri ois ollut kiva, mutta minkäs teet. Itkuahan mä siinä väänsin, olin ja edelleen olen hyvin pettynyt mun ystävän toimintaan ja kyllä mietityttää, miksi mä roikun tällasessa ihmissuhteessa, jossa satutan itseni yhä uudelleen ja uudelleen. Enkö ole jo oppinut parin vuoden takaisesta, jolloin olin narsistiystävän "koukussa"? Pääsin silloin viime hetkellä eroon hänestä ja lupasin tuolloin itselleni ettei enää ikinä. Nyt on tämän ystävyyden tulevaisuus oikeasti mietinnän alla. Saa nähdä, mihin päädytään.

Vaikka eilen fiilis oli apeaakin apeampi, niin tänään kuitenkin tunnelma jälleen katossa :) Olin siis muutama viikko sitten rippileirillä isosena ja tänään leirin nuoret konfirmoitiin. Tuolla riparilla oli aivan mahtava olla isosena: vetäjät, muut isoset ja etenki nleiriläiset olivat aivan supermahtavia! Omassa raamisryhmässäni oli juuri ne oikeat raamislapsoset, joista sai useasti olla ylpeä. Ja vielä kun tänään käytiin suurimmalla osalla nuorista laulamassa niin ei voi olla muuta kuin iloinen  :) Ja sainpahan itse pitää kolmelle raamislapselleni pienen puheenkin :) Voi-voi, mikä ihana päivä!
  Huomenna kuitenkin työt jatkuu vielä viikon verran päiväkodissa, joten pudotus maan pinnalle on luvassa...mutta ei ajatella sitä ihan vielä ;)

~ Roosa ~