1. Ystäviä ei voi ostaa, ne ansaitaan
Muistan jo lapsuudesta Karvakuonojen laulaneen, ettei ystäviä löydy kauppojen liukuhihnoilta. Ytävyys ja ystävät eivät koskaan ole itsestäänselvyys. Niitä ei napata kuin roskia lattialta. Ne valitaan harkiten kuin kauneimmat kukat äitipäiväkimppuun.
2. Ystävyys vaatii työtä
Se ei synny tuosta noin vaan sormia napsauttamalla. Se vaatii jonkin sortin herkkyyttä aistia toisen tunteet ja mietteet ja omanlaistaan herkkyyttä vastata niihin oikealla tavalla. Se kysyy myös rohkeutta lähteä kulkemaan samaa tuntematonta tietä toisen kanssa, vaikkei tiedäkään, minne se tie lopulta vie. Ystävyys kysyy myös luottamusta: voinko avata toiselleni sydämeni, näyttää ne aratkin kohdat itsessäni? Entä olenko itse toisen luottamuksen arvoinen? Ja se tärkein: taitoa pyytää ja antaa anteeksi. Useamman kuin muutaman kerran.
3. Ystävyys on tahtokysymys
Aina ei ole helppoa. Välillä tuntuu siltä kuin haluaisi hakata toisen päätä betoniseinään ja huutaa, etkö sä nyt oikeasti ymmärrä?! Välillä saattaa tuntua siltä, että tästä ei tuu mitään. Oikeasti. Jätetään nää lelut nyt tähän hiekkalaatikolle eikä koskaan enää palata. Me ei vaan selvitä tästä. Silloin kysytään tahtoa pitää toisesta kiinni, vaikkei se tuntuisikaan hyvältä. Siinä tilanteessa ne tunteet ja tunnetilat pitää unohtaa. Ei kysytä tunteita, kysytään tahtoa. Pitäisi yrittää ja tahtoa nähdä ne ystävän piirteet, miksi olet valinnut hänet siihen vierelle kulkemaan. Ja täkeintähän on, että sitä tahtoa löytyy molemmilta, vaikkei sitä ääneen silloin saisi sanottuakaan. Niin kuin kyyhkyläiset sanovat alttarilla papin edessä, pitäisi meidänkin pystyä sanomaan ystävillemme: niin hyvinä kuin pahoina päivinä, ylä- ja alamäissä. Sillä niitä vastoinkäymisiä tulee, mutta jos pidetään toisia kädestä kiinni ja kahlataan yhdessä niiden läpi, lopulta paistaa aina aurinko.
4. Sinä(kään) et ole täydellinen
Kyllä se riipaisee. Joka kerta, kun tajuat tehneesi väärin. Sitä helposti sortuu vaan osoittelemaan toisen virheitä, ennen kuin on edes katsonut itse itseään peilistä. Mutta hyvässä ystävyydessä ei opita ainoastaan siitä toisesta, siinä opitaan myös itsestään uutta. Aina. Ja hyvässä ystävyydessä pystytään ottamaan se negatiivinenkin palaute selkä suorana ja armollisesti vastaan ja mikä tärkeintä - siitä pystytään ottamaan opikseen.
5. Ystävä ei häpeä ystäväänsä
Tää on ollu mulle sellainen ystävyyden mittari. Monilla ihmisillä on ollut mua kohtaan epäluuloja tän vamman takia. Oikeita ystäviä ovat olleet ne, jotka ovat olleet avoimesti mun ystäviä ja sanoneet sen myös muille. Annanpa esimerkin. Muutama vuosi sitten olin vähän surumielinen, mutta sanaan aikaan tiesin, että Merja oli just saavuttanut luottamuksensa mun ystävänä. Kävi nimittäin niin, että Merja soitti mulle vähän suru puserossa. Hän kertoi tulleensa juuri eräälltä kaveriltaan. Koska me molemmat puhutaan toisistamme paljon muille kavereillemme, tämä kaveri jolla hän oli ollut käymässä, oli kysynyt, ollaanko me oikein parempiakin ystäviä eikä vain hyvänpäiväntuttuja. Merja oli mennyt hämilleen ja kieltänyt. Hän kertoi, että vedämme vain kerhoa yhdessä. Koska tällä ihmisellä oli vääränlaiset ennakkokäsityksensä minusta vammani ja ties minkä takia (pikkukylä ja sen kummasti leviävät ja muuttuvat juorut), Merja pelkäsi omasta puolestaan. Merja kuitenkin katui syvästi sanojaan. Niinpä hän soitti mulle ja pyysi anteeksi. Samalla hän lupasi, että haluaa ystäväkseen just mut ja oon just hyvä sellasena kuin oon. Ihmisillä on musta ihan vääriä käsityksiä ja hän ei halua niitä ruokkia. Päinvastoin - tästä lähdin hän kulkee ylpeänä mun vierellä ja jos joku ei sitä hyväksy, niin se ei ole hänen arvoisensa kaveri. Ja niin Merja on myös tehnyt <3
6. Muista ja arvosta arjessa
Muista kysyä, mitä toiselle kuuluu - äläkä oikeasti vain ohimennen, niin kuin meillä on yleensä tapana. Pysähdy ja kuuntele. Soita ja lähetä viestejä. Kirjoita toisen Facebook-seinälle yllätysviesti, vaikkei olisikaan mikään merkkipäivä. Tee se ihan vain siitä hyvästä, että voit. Vaikket pitäisi ystäväsi lempibändistä, anna hänen kuunnella sitä, kun hän tulee kylään luoksesi. Aina ei oikeasti tarvitse ostaa hienoa ja kallista lahjaa. Arvostuksen voi osoittaa niin monilla muillakin tavoilla - ja muulloinkin kuin merkkipäivinä. Jokainen haluaa kuulla olevansa tärkeä ja siihen hänellä on oikeus 365 päivänä vuodessa.
7. Älä unohda laatuaikaa
Ystävyyttä eletään suurimmaksi osaksi arjessa ja hyvä niin - arjen muuttivissa tilanteissa ja välillä vaikeissakin sellaisissa se ystävyys vasta mitataankin. Välillä on kuitenkin hetkiä, jolloin on syytä raivata kaverilleen enemmänkin aikaa kalenterista - ilta, päivä tai jopa viikonloppu. Silloin pistetään se älykapula äänettömälle ja tehdään just niitä asioita, mistä yhdessä nautitaan, mitkä on niitä "meidän juttuja". Syödään herkkuja, katotaan joku älyhyvä leffa (joka valitaan sen takia, että molemmat kuolaa sitä miespäähenkilöä), lakataan kynnet...mitä tahansa yhdessä keksitäänkään. Ne pienet hetket silloin tällöin antaa paljon voimaa ja potkua siihen normaaliin arkeen.
8. Selvittäkää riitanne ja sopikaa
Jos molempien kengässä on kiviä, ottakaa ne yhdessä pois. Nostakaa se kissa pöydälle, älkääkä sulkeko komeroon. Niillä kivillä on paha tapa painaa sitä enemmän kantapäätä, mitä kauemmin ne siellä kengissä pyörii ja kissat on ovelia keksimään tiensä sieltä komerosta ulos. Mitä nopeammin ne riidat saadaan selvitettyä ja annettua anteeksi, sitä nopeammin päästään jatkamaan eteenpäin. Plussapisteitä jaossa, jos tämä tehdään ennen kuin aurinko laskee.
9. Muista oma elämä
Sinulla ja ystävälläsi on yhteisen tarinanne lisäksi omatkin elämänne. Kaikkea ei tarvitse tehdä yhdessä. Jotenkin tämä on konkretisoitunut mulle nyt kun asutaan Merjan ja parin muun ystävän kanssa monen sadan kilometrin päässä toisistamme. Se, ettei mun tartte jakaa samaa koulua ja tehtäviä ja yhteisiä koulukavereita heidän (ja erityisesti Merjan) kanssa on musta vain hyvä jutttu. Mä oon kiitollinen, että mulla on suuri ja upea joukko kavereita täällä Ykassa, jotka opiskelee mun kanssa samaa alaa. Jotka nään monta kertaa viikossa. Joita mun muut ystävät kotikonnuilla ei tunne muuta kuin nimeltä ja ehkä ulkonäöltä. Kun on omakin elämä ja omat muut piirit, sitä jaksaa paljon paremmin sen oman ystävänsä kanssa.
10. Enemmän ei aina ole parempi
Mulla on todella vähän ystäviä, sitäkin suurempi joukko kavereita. Mutta mieluummin otan sen yhden käden sormin laskettavan määrän tosiystäviä, kuin 1000 ystävää, joista kukaan ei tunne mua täysin ja joiden kanssa mä joudun miettimään, mitä mä voin heille itsestäni kertoa. Laatu korvaa määrän tässäkin asiassa.
Mitä te olette oppineet ystävyydestä? Ihanaa ystävänpäivän iltaa kaikille lukijoille!
~ Roosa ~
.jpg)
