Jouluna...

Aatonaattona...

...juostaan paikasta toiseen suuna päänä
...kriiseillään, kun tässä on vielä yhtä sun toista tekemättä
...siivotaan viimeisetkin pölyt ja liat pois nurkista
...veli ja äiti koristelee piparkakkutalon
...käydään illalla joulusaunassa
...syödään iltapalaksi riisipuuroa ja jännitetään, kuka saa mantelin.

Jouluaattona... 

...nukutaan niin pitkään kuin nukuttaa
...mutta herään kuitenkin itsestään seitsemän jälkeen
...avataan mun antamat kuusenaluslahjat (pukkihan tuo omansa illalla!)
...tänä vuonna myös veljien ostamat paketit
...syödään riisipuuroa
...mikäli sitä on edellisillan puuronsyöntihetkestä jäänyt yli
...katsotaan Kuumaa linjaa
...Lumiukkoa
...ja äidin pyynnöstä joulurauhanjulistusta
...käyn perinteisen rauhallisen Kakariston lenkin ennen aaton jouluruokien korkkausta ja ihailen yksinäni hiljaisuutta
...luen jouluevankeliumin ennen ruokailun aloittamista
...syödään hyvää ruokaa ja jälkkäriä
...käydään haudoilla
...ja mietitään, missä se isomummun hauta taas olikaan (vai onko se ottanu vuoteensa ja kävellyt)
...odotetaan pukkia
...avataan lahjoja
...ihastellaan niitä
...käydään mummulassa tapaamassa tätejä, enoa ja serkkuja
...avataan ensimmäinen konvehtirasia
...katsotaan illalla vielä jotain kivaa telkkarista

Joulupäivänä...

...herätään äidin ja mummun kanssa kasiksi kirkkoon
...käydään kirkkokahveilla mummulassa
...vaihdetaan salaa kuusenkoristeiden paikkoja (äiti haluaa aina koristella kuusen ITSE)
...mutta äiti huomaa sen ja siirtää takaisin
...nautitaan lahjoista

Tapaninpäivänä...

 

...usein sukulaisia tulee kylään
...syödään viimeisetkin jouluruoan rippeet pois kaapista

Joulu on ollut aina meillä perhejuhla. Pyhinä ei lähdetä kavereille, vaan korkeintaan sukulaisille kylään. Usein kuitenkin sukulaisia vierailee meillä. Jouluna tärkeintä on hiljentyä ja rauhoittua - olla rennosti. Jouluna voi käpertyä sohvannurkkaan lukemaan kirjaa. Lötköttää yhdessä olkkarissa perheen kanssa, katsoa ohjelmia ja syödä ittensä ähkyyn konvehdeista.
   Välipäivinä voi sitten jo lähteä kavereille vaikka yöksi. Munkin on tarkoitus nähdä aika runsaasti tuolloin Jämsän ystäviä ja samoin sitten rakettien paukuttelun jälkeen ensi vuoden puolella, ennen Ykaan lähtöä. Uusi vuosi kuitenkin vietetään varmaan jälleen porukoiden ja mun kummien kanssa meillä täällä kotona. :)

Mitä omia perinteitä teillä on jouluna ja uutena vuotena?

Nyt blogi hiljentyy pyhiksi, palataan asiaan muutaman päivän päästä. Hyvää joulua kaikille! <3

~ Roosa ~

Mitä kuuluu vamman puolelle?

Huhhuh - johan on pitänyt kiirettä! Viikko sitten pääsin joululomalle, mutta eihän se vielä mitään lomaa meinannut. Piti tehdä kasa koulutehtäviä, että pääsin lähtemään Jämsään ilman koulujuttuja. Mutta suunnitelmat onnistuivat ja Jämsässä ollaan. Ilman AMK-läksyjä. Voin siis sanoa, että nyt ollaan 2,5 viikkoa oikeasti LOMALLA. 

Mutta aiheeseen. Mun on pitkään pitänyt kertoa neurologikuulumisia ja KELAn päätöksestä. Päätin ne nyt sitten ajan säästämiseksi ja rästilistan lyhentämiseksi pistää ne tähän samaan postaukseen.

Neurologi: Marraskuun alussa matkasin OYSiin tapaamaan mun uutta neurologia vaihtuneen sairashoitopiirin johdosta. Tämä mies oli tosi kokonet ja pätevän oloinen neurologi. Mikä parasta - en ollut eka IP-potilas hänen uransa aikana, sillä hän on hoitanut useampia tällaisia minunlaisiani. Aivan mahtavaa! Ei sen pahemmin mun liikkuvuuksia sun muita katellut, mentiin ihan juttelupohjalta. 
   Lääkityksen suhteen päädyttiin osittaiseen Trileptalin purkuun, Klotriptyl mite saa pysyä ennallaan. Eli Trileptalia on syönyt ikuisuuden epilepsiaan, mutta jossain vaiheessa kun lähes kaikki keinot oli käytetty, päätettiin sitä kokeilla myös mun migreenin estolääkkeeksi. Tämä ei kuitenkaan tuottanut hyvää vastetta, vaan rinnalle otettiin sitten tuo Klotriptyl mite, josko migreenit lähtisivät. No lähtiväthän ne. Joten katsottiin tämän OYSin neurologin kanssa hyväksi alkaa tiputtaa tuo Trileptal 300 mg takaisin 1½ x 2. Purku on nyt puolessa välissä, koska aloitin purun tarkoituksella (pelasin varman päälle) vasta Maata Näkyvissä jälkeen. Vielä ei ainakaan ole tuo purku vaikuttanut mitenkään migreeneihin, toivottavasti toi Klotriptyl pitäisi ne aisoissa, niin saataisiin joskus purettua toi loppu Trileptalkin pois! Toiveita siihen suuntaan nimittäin neurologi väläytteli :) Onhan tässä kuitenkin oltu 11 vuotta kohtauksettomana. Toivottavasti selitin nyt ymmärrettävästi, ettekä seonnu lääkkeiden nimissä ja määrissä. :)

KELAn päätös vammaistuesta: Kävin yhtenä unettomana yönä katsomassa KELAn sivuilta, oisko se päätös jo tullu, kun tavoiteaika hakemuksen käsittelyssä oli jo umpeutunut. Olihan se! Meinasin itkeä silmät päästäni. Perusvammaistuki oli myönnetty mulle vuoden 2016 loppuun. Käsitättekö - KAHDEKSI VUODEKSI! Tämä on mulle tosi tärkeä juttu. Vaikka perusvammaistuki on vain sen 92 euroo ja muutama sentti päälle, se käytännössä turvaa mun talouden hyvin pitkälle. Pelkillä opintotuilla ei lääkkeitä ja fysioterapioita maksettaisi. Etenkään migreenin täsmälääkkeillä, kuuden kappaleen satsi maksaa 33 euroa. Eli lähes tulkoon lottovoittajan olo on!

Fysioterapia: Soitin tuossa viikolla fysioterapian osastolle ja kyselin, miten lähetteen käsittely etenee. Oli ollut edellisviikolla kuntoutustyöryhmässä ja no - tää ei nyt niin hyvä juttu ollut - ne oli alustavasti suunnitelleet sen 20 krt toteutettavaksi ryhmäkuntoutuksena. Olin vähän että mitä? Ymmärrän, että ihan rahan takia pyritään mahdollisimman monen kuntoutus järjestämään ryhmäkuntoutuksena, mutta miten uuden potilaan kohdalla voidaan päättää noin, varsinkaan kun ne ei ole edes mua ja mun kuntoa ja tarpeita nähneet? Miten tuolloista voidaan päättää nähneet potilasta? Ihmettelen vain. Jämsässä on aina ollut itsestään selvää (vaikka muuten vaikeuksia onkin ollut), että  mun kuntotus järjestetään ehdottomasti yksilökuntoutuksena. Mutta joo, mikään ei teoriassa vielä lukkoon lyötyä, sillä ensin mulle tulee arviointikerta. Päivämäärästä ei ole tietoa, mutta itse oman kunnon kannalta toivon, että aika tulisi jo tammikuulle. Tulen kyllä tekemään selväksi (lupaan käyttäytyä järkevän ihmisen tavoin), että tarvitsen yksilökuntoutuksen tarjoamaa kokoaikaista ohjausta. Toivottavasti fyssari ymmärtäisi tämän myös itse ja asiaa voitaisiin vielä miettiä. Noilla alustavilla suunnitelmilla kun on tapana olla pysyviä. Arviointikäynnillä selviää myös, tuleeko Respectan pohjallisiin tarvittava maksusitoumus tk:n kautta vai pitääkö se hoitaaneurologin pkl:n kauta. Neurologin mukaan tk:n, mutta se selviää kun kutsu fyssarille tulee. Elämme jännityksessä siihen asti. Onneksi nykyiset pohjalliset on saatu loppukesästä, joten ihan tulipalokiire niillä ei ole. Toivotaan, silti että selvyys näille tulee pian. 

Eipä tällä kertaa tän enempää näitä. Maanantain hammaslääkärin jälkeen pyrin vielä ennen joulua kirjoittamaan leikkaussuunnitelmista. Anteeks TAAS kuvaton postaus, piti rekvisiittakuvaksi ottaa ennen Jämsään lähtöä Kelan päätöksestä kuva, mutta unohdin. Tässä on kuitenkin näitä muita postauksia luonnoksissa tulossa, joten niihin sitten. Pysykääs kuulolla, nyt kun on taas aikaa kunnolla bloggailuun, niin tulossa juttuja mm. siitä, mitä täällä kääritään pakettiin, mitä jouluna kuuluu tehdä sekä paljon muuta! ;)

~ Roosa ~

Joulufiilistä etsimässä

Kuta pienempi itse, sitä suurempi joulu tulee.

- Tove Jansson

Allekirjoitan. Muistatteko lapsuuden joulujenne olleen täynnä taikaa ja kutkuttavaa salaisuuden tunnetta? Muistatteko odottaneenne innolla, milloin joulukalenterin ekan luukun saa avata? Oliko pipareiden leipominen huisia (vaikka äiti tekikin loppujen lopuksi suurimman työn)? Muistatteko kuinka oli jännittävää odottaa pukkia ja sitten kun ne lahjat sai, silmät pullistuivat lautasen kokoisiksi - onks nää kaikki mulle? Millä näistä nyt leikkisi ensimmäiseksi? Oliko joulu täynnä hyvää ruokaa? Ja ennen kaikkea - tuntuiko, että joulu kesti ihanan pitkään?
  Minä nostan käteni ylös jokaisen väittämän kohdalla. Joulukuu oli paras aika vuodesta. Siinä vain oli jotain sellaista maagista taikaa, mitä ei vain voi kuvailla. Mä myönnän olevani jouluihminen. Jos yhden juhlan pitäisi säilyä aina kalenterissa niin se olisi joulu. Ei kahta sanaa.
   Mutta joudun myöntämään, että ikä tekee joskus ikäviäkin asioita. Viime vuosina mä oon stressaantunut joulun tulosta aika paljon. Ei ne lahjahankinnat, vaan se fiilis. Mistä se löytyisi joka vuosi uudelleen? Olen vahvasti myös tunneihminen, jos joku ei ole sitä vielä hoksannut. Kaiken pitäisi tuntua joltakin. Ja sitten jos ei tunnu, tulee hirveä stressi. Joulufiiliksen kanssa mulla on käynyt muutamana vuonna näin. Oon hokenut ja stressannut että nyt pitäisi tuntua joululta. Teen itselleni hirveän numeron joulumielen löytämisestä. Ja mites käy kun stressaa? Huonosti. Tapaninpäivänä sitten harmittaa, kun se joulu meni niin äkkiä eikä edes tuntunut joululta.

Tänä vuonna pysähdyin miettimään, kuuluuko sen joulun sitten tuntua joltakin. Pitääkö sitä fiilistä etsiä jostain kaapin perältä joka vuosi uudestaan? Voisiko joulufiilis koostua aivan jostain muusta? Entä jos joulufiilis ei olekaan sitä, miltä musta tuntuu? Entä jos joulufiilis olisikin sitä, mitä mä teen, sanon ja ajattelen?
   Teoilla mä lähinnä tarkoitan hyviä tekoja toisia ihmisiä kohtaan. En kaappien älytöntä jynssäystä ajatuksella koska joulu tulee. Muistan, kuinka aina lapsuudessa ja ihan viime vuosiin asti äiti aloitti suursiivouksen joulua varten jo marraskuussa, joskus aiemminkin. Jokainen kaappi ja nurkka käytiin läpi. En koskaan sanonut itselleni, että tähän et sitten rupea omassa kodissasi. Mutta kyllä mä silti viikko sitten hämmästyin, kun siivosin kaikki kaapit juurikin tuolla joulu on tulossa -ajatuksella. Mä en vietä joulua kaapissa enkä täällä Ylivieskassa, joten lähinnä pudistelin päätäni tajutessani, mitä olin tekemässä. Mutta tuli siitä kieltämättä hyvä mieli. Eli kai se joulumieli tulee myös itselle tehdyistä palveluksista.
   Mä oon uskonut aina sanojen voimaan. Niitä voi käyttää oikein ja väärin. Joulun alla toivoisin, että me kaikki käytettäisiin niitä oikeisiin tarkoitusperiin - esimerkiksi kehumiseen, tsemppaamiseen ja lohduttamiseen. Jokainen meistä voi pienillä sanoilla saada toisen päivästä paremman. Tähän minä uskon.
   Entä jos ei ajattelisikaan, että sen joulufiiliksen on löydyttävä heti-tässä-ja-nyt. Entä jos laittaisi kynttilöitä ja jouluvaloja loistamaan, katsoisi ympärilleen ja ajattelisi, kuinka hienon ja rauhallisen tunnelman ne luovat? Entä jos joululahjoja ostaessaan ei ajattelisi, että tämä maksaa ihan liian vähän, en mä tällasta voi antaa? Entä jos ajattelisi, että itse toisen muistaminen on tärkeämpää? Se osoittaa, että välität. Tai entä jos et annakaan lahjaa, vaan annat aikaasi läheisillesi? Se on tuhat kertaa arvokkaampaa kuin yksikään kaupan hyllyn tavaroista. Positiivisia ajatuksia voi löytää tuhannesta eri paikasta ja asiasta. Meidän on jokaisen itse mietittävä, mikä tuo meille hyvän mielen. Usein käy vieläpä niin, että se on ihan pienestä kiinni.

Mä haastan itseni sekä kaikki muut joulustressaajat. Pysähtykää ja miettikää, mikä joulussa on oikeasti tärkeätä ja voisiko se joulufiilis löytyä muulla tavoin kuin hiki hatussa ahertaen ja pusertamalla tekohymyn naamalle loppiaiseen saakka. Entä jos tänä jouluna ja joulunalusaikana keskittyisitkin siihen, mikä oikeasti on tärkeää ja saa sinut sekä läheisesi voimaan hyvin? Jos ne on ne puhtaat kaapit, niin anna mennä vaan! Minä taidan keskittyä kiireettömyyden opetteluun ja hyvän mielen tuottamiseen sekä itselleni että muille.

~ Roosa ~

Ostoslistalla kamera

Auttakkee, auttakkee ihmiset! Eli oon tullut siiheen tulokseen, että on se kunnon kamera vaan hankittava, että saisi oikeasti laadukkaita kuvia niin blogiin kuin vaikka Ifolorille tilaukseen. Mun kännykän kamera on kyllä ihmeen hyvä. Sitä ei kuitenkaan kiellä kukaan, etteikö kunnon järkkäri olisi vaan se paras.
   Nyt jos siis siellä on kameraihmisiä, niin kertokaas. "Tavallinen" järkkäri vai riittääkö ihan viime vuosina markkinoille tulleet minijärkkärit? Itse olisin kovin kiinnostunut tuosta minijärjestelmäkamerasta, koska se ois kätevämpi käyttää. Mun vasen, heikompi käsi on välillä hankaluuksissa noitten isompien mötiköitten kanssa. Kokemusta on muutaman kuvauskerran verran. Varmastihan käsi harjaantuisi isokokoisemmankin kameran kanssa, en epäile yhtään. Siinä vaan menisi hetki.
   Se sitten, mistä rahat moiseen, on uusi kysymys. Mun tonttujen rahatilanne on hieman huono, kun äidille piti ostaa uusi läppäri (ja mä itkin vaan oman koneeni huoltoa..kröhöm kun hävettää) ja pienemmälle veljelle piti ostaa silmälasit. Kivasti siis tällein joulun alla. Veronpalautukset menee kyllä ihan elämämiseen ja omiin joululahjaostoksiin. Toinen mummu antoi joululahjarahaa kyllä enemmänkin, mutta tarviin uuden maton ja oishan toi ulkoinen kovalevy kanssa kova sana. Niin ja siivoustarvikkeita pitäis kanssa uusia. Voi että kun rakastan sinua, opiskelijabudjetti! Mutta kyllä mä sen kameran hankin ensi vuoden puolella, mä lupaan! Siinäpä uuden vuoden lupausta kerrakseen ;)

Kertokaas, asiasta paremmin tietävät!

~ Roosa ~

Maata Näkyvissä -festarit x 30

Vähän tällein jälkijunassa (kiitos koneen huollon) aattelin vielä palailla parin viikon takaiseen festarimatkaan. Maata Näkyvissä -festarit on siis Pohjoismaiden suurin kristillinen viikonlopputapahtuma, joka järjestettiin jo 30. kerran Turussa HK-areenalla eli nakkikattilassa ja viereisessä Messukeskuksessa. Porukkaa oli taas kuin pipoa, mutta meno oli kovaa ja hymy herkässä. Sekä musiikki soi lähes koko ajan.
Lähdin vielä Jämsän seurakunnan kanssa reissuun. Eli kaikista rakkaimpien tyyppien kanssa. Ajatuksenani oli jo ennen reissua, että tämä reissu jäisi viimeiseksi, jonka teen Jämsän kanssa. Ensi vuonna aion olla joko talkooporukassa mukana tai sitten menen mainostamaan meidän koulutusohjelmaa Centrian-standille. Koska taka-ajatus oli se mikä oli, päätin nauttia koko sielustani tuosta viikonlopusta. Ja minähän nautin! Jämsäläisten lisäksi törmäsin tosi moneen tuttuun. Jotenkin kummasti rauskilaisia tuli joka nurkan takaa vastaan - mikä ei ollut ollenkaan huono juttu.
   Viikonloppu sisälsi siis paljon ihmisiä, taattua festariruokaa, mahtavaa gospelia sekä tietysti evankeliumia. Oli hienoa olla todistamassa muutaman pitkäikäisen gospel-bändin viimeistä keikkaa. The Rainille erityiset kiitokset, on ollut hienoa olla todistamassa viimeisiä vuosianne ja viimeistä keikkaanne. Jäätte varmasti gospelin kirkkaimpaan historiaan! :)
   Sunnuntaina väsytti, mutta olo oli onnellinen. Hieno reissu, joka kannatti kokea. Jääkööt teksti tähän, puhukoot kuvat puolestaan!

Laadussa ei oo takuuta mutta seura oli mitä parhain - Merja <3

 Jee, kohta aukee nakkikattilan ovet!

Päivän ilme lauantaina pikkuveljen kanssa
 

Synttäripäivän kunniaksi Juha Tapion kainalossa :)

Ensi vuotta ja uutta MNF:ää vaan odotellessa. Anteeksi joidenkin kuvien laatu, ei kunnon kameran kuljettaminen tuolla onnistu ja muutenkin keikkojen valoefektit ei aina natsaa yhteen oikein minkään kameran kanssa...koskaan!

~ Roosa ~

Juuri sopivan ikäinen

Kun se synttäripäivä sitten koitti ja heräsin viimeiseen festaripäivään Turussa, fiilis oli mitä parhain. Ei ikäkriisistä tietoakaan. Minä vain nautin. Onnittelulaulusta bussista. Pitämästäni kiitospuheesta - siitä, että lähes sama poppoo on muistanut mua laululla synttäripäivänä MNF-matkalla ja oon saanut kokea huikeet neljä festarireissua juuri heidän kanssaan. Pikkuveljen onnittelukortista ja halauksesta, jota en olisi ikinä uskonut saavani. Muista faceen ja whatsappiin sataneista onnitteluista. Upeista esityksistä. Fanikuvasta Juha Tapion kanssa. Paluumatkan mäkkiruoasta. Veljeni ja minun jälkipuintikeskustelusta reissun jälkeen. Nautin siitä, että oli juuri minun syntymäpäiväni. 

Yhtäkkiä musta alkoikin tuntua siltä, että mun kuuluukin olla juuri tämän ikäinen. Kaksikymppinen. Enää mun ei tarvitsisi varoa sanomasta ajatuksiani ääneen varsin suoraankin. Kaksikymppisellä on luonnollisesti omia vahvojakin mielipiteitä ja arvoja, joihin haluaa elämässään tukeutua. En kokenut olevani liian kypsä henkisesti verrattuna ikääni tai muihin ikäisiini. Ei pelottanut pukeutua niin kuin itse tahtoi - muiden mielipiteillä ei juuri tuntunut olevan merkitystä. Tunsin olevani tasapainossa. Se on aikas huippuhyvä fiilis. 

   Elämä jatkuu ja toivottavasti vielä pitkään. Eteen tulee varmasti vielä tilanteita, joissa mielipiteitäni ja arvojani testataan. Joko muitten tai sitten ihan omasta puolestani. Joudun ehkä nöyrtymään tai sitten minun on puskettava kovemmin töitä unelmieni eteen. Nyt on kuitenkin hyvä näin.  Kaksikymmentä vuotta vanhana. 

~ Roosa ~

//Kone saatu huollosta ja blogihiljaisuus ohi, jippii!!

Pyöreiden vuosien kriisi

Täytän sunnuntaina 20 vuotta. Tajusin sen tuossa muutama viikko sitten. Koska oon syntynyt loppuvuodesta ja läheisimmät kaverit viettävät synttäreitä aina aikaisemmin, en ole koskaan kokenut ikäkriisiä. Päinvastoin - olen odottanut aina synttäreitä kuin kuuta nousevaa, sillä kavereidenkin synttärit oli jo. Varsinkin lukiovuosina ootettiin aina kybällä yhden kaverin kanssa synttäreitä, koska meillä sattuu olemaan sama syntymäpäivä ja siten ollaan vietetty elämämme ensimmäiset päivät äitiemme kanssa samassa huoneessa. 18-vuotispäivien alla laskettiin päiviä täysi-ikäisyyteen ja tehtiin kyllä muille selväksi, mikä päivä on tulossa.
   Vietän tänäkin vuonna synttäreitä Maata Näkyvissä -festareilla Turussa, jotka järjestetään 30. kerran viikonloppuna Turun HK-areenalla ja Messukeskuksessa. Eli leikkisästi voin taas sanoa, että mun virallisiin synttäribileisiin tulee 70 läheisintä ja yli 10 000 muuta ympäri eurooppaa. Ei yhtään hassummat juhlat siis taaskaan tulossa ;) MNF täyttää 30v. ja minä 20v. Eli meillä on siis yhteissynttärit, kunnon 50 v. bailut.
   Juuri MNF:n kautta tajusin, että herranjestas, mähän täytän oikeesti 20, mä täytän pyöreitä! Ja kun koskaan en oo kriiseillyt iästäni, koska suurin osa kavereista on jo synttärinsä viettänyt. Se on lähinnä mennyt niin, että synttäreiden jälkeen saa olla hetken rauhassa ja innoissaan uudesta vuodesta ikämittarissa, ennen kuin pitää masentua tammikuussa, jolloin alkaa ekat juhlistaan uudestaan synttäreitään.
   Nyt kuitenkin vähän jännittää, hirvittää ja oon jopa ihmeissäni. Joko tässä on kohta nähty 20 vuotta elämää, siis ihan oikeesti? Kohta ollaan lähempänä keski-ikää kuin syntymää. :D Toisaalta mietin, oonko saavuttanut sellaisia asioita, joita suurin osa mun elämää on saavuttanut. Onko jotain jäänyt tekemättä tai kokematta? Entä mitä asioita mä haluaisin saavuttaa ennen seuraavia pyöreitä? Mitä asioita mä haluaisin elämässäni muuttaa?
   Tiedän, ettei 20 vuoden ikä tee musta ikäloppua. Mä oon nuori vielä - siitäkin huolimatta että edessä on toiset pyöreät. Vielä ehtii vaikka ja mitä, jos Herra suo. Mutta saanhan mä sanoa, mihin asioihin olen tai en ole tyytyväinen ja mitä tässä haluttaisiin vielä tehdä?
   Tähän mennessä olen varsin tyytyväinen elämääni. Minulla on ihana perhe ja upeat 4 pikkusisarusta. On lusittu peruskoulu ja lukio hyvin arvosanoin määräajassa ja valkolakkikin on asetettu päähän. Mä oon päässyt kiusaamisen jälkeen monissa asioissa eteenpäin. Sain uskosta suunnan elämälleni ja sitä kautta oon löytänyt hienoja ihmisiä ja olen saanut tehdä paljon asioita muiden hyväksi. Oon selvinnyt hengissä kahdesta tosi suuresta ja vaarallisesta suolistoleikkauksesta, jorka eivät olleet suunniteltuja. Olin todella huonossa kunnossa ja lähellä kuolemaa, mutta mä selvisin ja sain vielä jatkaa elämää. Olen muuttanut pois kotoa lukion jälkeisenä syksynä ja kykenen itsenäiseen elämään. Vuoden yksinasumisen jälkeen muutin unelmani perässä 300 kilometrin päähän lapsuuden maisemista ja perheestäni. Opiskelujen alkutaival on sujunut hyvin. Olen saanut uusia ystäviä ja pitänyt hauskaa, unohtamatta perhettä ja ystäviä siellä kaukana. Rahaa ei ole paljon, mutta kuitenkin riittävästi. Hoitokuviot alkavat pikkuhiljaa selventyä. Migreeni on ollut varsin hiljainen verrattuna vuoden takaiseen. Kaiken kaikkiaan elämässäni puhaltavat tällä hetkellä peruspositiiviset ja toiveikkaat tuulet.
   Oon kantanut huolta siitä, olisiko mun pitänyt olla teini-iässäni jotenkin toisenlainen. Oisko mun pitänyt kapinoida enemmän vanhempiani tai opettajania vastaan? Oisko mun pitänyt olla jossain vetämässä salaa pussikaljaa kylillä? Oisko mun pitänyt istua jälki-istunnossa edes kerran? Oisko mun pitänyt seurustella ja vaihtaa poikaystävää kuin sukkia? Oisko musta ylipäätään pitänyt olla jossain vaiheessa edes jotain huonoa sanottavaa? Mä oon ollut niin älyttömän kiltti ja tunnollinen. Mä en ole ikinä kapinoinut vanhempiani tai muita korkeampia auktoriteetteja vastaan. Tietysti vanhempien kanssa on ollut välillä jotain sanaharkkaa, mutta mulle ei oo koskaan pitänyt antaa kotiarestia. Luin läksyni, olin aktiivinen ja positiivisesti koulutyöhön suhtautuva teini, joka sai muutaman stipendinkin kouluvuosiensa aikana. En koskaan polttanut tai juonut. Kysyin aina, saanko mennä jonnekin, en vain jättänyt lappua keittiön pöydälle. Hoidin sisaruksiani ja naapureidenkin lapsia, vaikken aina olisi jaksanut. Kun muut rellesti, mä istuin kotona vanhempien ja sisarusten kanssa katsomassa Putousta tai jotain muuta ohjelmaa. Lyhyestä virsi kaunis - mä olen kai ollut semmonen ihannelapsi ja -nuori.
   Jos mä oon ollu semmonen kiltti lapsi, niin on mulla kai sitten myös varsin perinteiset ja tavalliset haaveet seuraaville vuosille.Valmistua ammattiin, saada ammattiani vastaava mukava työpaikka, löytää kumppani, mennä kihloihin ja naimisiin. Perustaa perhe, rakastaa lapsiani ehdoitta - saavat he tämän saman sairauden tai eivät. Rakastaa myös toista puoliskoani, asua jossain pienessä tai keskisuuressa kaupungissa omakotitalossa, jossa luonto ja hyvät lenkkimaisemat ovat lähellä.  Saada epilepsialääkitys purettua onnistuneesti, ettei kohtauksia tulisi jatkossakaan. Että migreeni pysyisi yhtä rauhallisena kuin nytkin - saada ehkä jopa migreeninkin estolääkitys pois. Pitää itsestäni ja terveydestäni huolta, että voisin elää mahdollisimman tavallista elämää ilman suurempia rajoitteita mahdollisimman pitkään. Ei siis mitään suuria draamoja tai ulkomaanmatkoja, jotain hullua ja repäisevää. Onni on pienet jutut. Onni on huomata, ettei elämässä ole tapahtunut oikeastaan mitään ihmeellisempää. Ja toisaalta - onni on elää juuri tässä ja nyt.

Oletteko te saavuttaneet unelmianne? Onko jotain jäänyt saavuttamatta? Mitä haluaisitte vielä nähdä ja kokea? Hyvää viikon jatkoa kaikille ja pitäkää huolta!

~ Roosa ~