Toivepostaus: Ajatuksiani parisuhteesta

Yhden anonyymin lukijan toiveena oli kuulla mielipiteitäni seurustelusta. Tässä postauksessa niitä sitten tulee.

Ensinnäkin taustatiedoksi minun on mainittava, etten ole koskaan seurustellut. Ei, en koskaan. Hups, nyt se tuli paljastettua. Oon kuitenkin nähnyt ystäväpiirissäni kaikenlaista ja useamman kerran oon kuullut niistä seurustelusuhteiden hyvistä ja huonoista puolista yhdeltä sun toiselta. Mun vanhemmat ovat olleet 17 vuotta naimissa ja molemmat molemmat mummut ja papat vielä pidempään. Monta vuotta ajattelin, että oon täysin vääränlainen vastakkaisen sukupuolen silmissä. En onneksi enää - ainakaan niin pahasti. Näistä lähtökohdista ja kokemuksista nousevat mun ajatukset seurustelusta ja parisuhteesta.
   Teen eron seurustelun ja parisuhteen välille. Seurustelu on toiseen tutustumisen vaihetta, josta mennään (toivon mukaan) kohti kestävää parisuhdetta. Silti ajattelen, että samoihin sääntöihin ja arvoihin molemmat nojaavat. Itse käytän tässä postauksessa sanaa parisuhde. Syy on edellä mainitun lisäksi (ainakin itselleni) selkeä: Haluan pyrkiä kestävään parisuhteeseen. Mulle on selvää, että kun ja jos oon joskus parisuhteessa, oon siinä tosissani ja ajatuksella "koko loppuelämäksi". Tietysti voi käydä niin, ettei se ensimmäinen oo välttämättä se oikea, mutta mihinkään suhteeseen en tuu alkamaan ajatuksella "katotaan, kauanko tätä jaksan".
   Tästä on helppo jatkaa siihen, mitä ajattelen parisuhteen pitävän sisällään. Parisuhteeseen kuuluu mun mielestä hyvät ja huonot ajat. Ei se varmasti ole koko ajan vaaleanpunaista sokerihöttöä. Se, mitä ne huonot ajat pitävät sisällään, ovat varmaankin erilaisia eri suhteissa. Samoin kuin hyvät ajat. Vanhempiani sivusta seuranneena oon kuitenkin oppinut, että riidat sovitaan. Ennen nukkumaanmenoa. Jos aattelee, että parisuhteissa ei riidellä, on syytä avartaa näkemystään. Sillä vaikka tuskin kukaan tykkää kinastelusta, niillä on toinenkin puoli. En tiiä, oonko väärässä, mutta luulen, että juuri riitojen kautta toisesta tulee opittua yhtä sun toista - luonteesta, asenteista, mielipiteistä...ja ehkäpä siinä oppii itsestäänkin jotain. 

Mitä mä sitten odotan parisuhteessa toiselta? Ehdoton ykkönen on mun aikaisempien kokemusten pohjalta se, että mä en saa olla se toinen vaihtoehto. Että mä oon tyttöystävä sen takia, että sen toinen oikeesti välittää ja pitää musta, eikä sen takia, ettei parempaa ollut tarjolla.
Naisena on kai luonnollista, että haluan mua huomioitavan. Ei nyt ruusukimppua joka viikko, mutta jotain pieniä juttuja. En kuitenkaan halua miljoonaa soittoa ja tekstaria päivässä. Vähempikin riittää. En ole sellainen, että vaadin huomioimista 24/7. Ja tietysti myös toisinpäin. Minäkin haluan huomioida toista ja näyttää, kuinka tärkeä hän mulle on.
   Tästä on hyvä siirtyä seuraavaan. Eli mun mielestä parisuhteessa pitää olla molemmilla myös omaa aikaa ja -tilaa. Kaikkea ei tartte tehdä yhdessä. Musta on vaan parempi, että molemmilla on vaikkapa omia harrastuksia, joissa voi keskittyä itseensä. En pidä huonona sitäkään, että molemmilla on myös omia kavereita. Parisuhde ei saa määrittää sitä, ketkä on sun kavereita ja kuinka paljon aikaa saat niiden kanssa viettää. Kyllä jokaisella pitää olla henkilökohtainen oikeus päättää kaveripiiristään. Tietysti parisuhde on tärkeämpi kuin kaverit, mutta parisuhde ei saa olla liiaksi kavereiden tiellä. Ja hei, kaveripiiri voi ja varmasti laajeneekin seurustelun myötä. Mikä sen mukavampaa - vai?
   Parisuhde opettaa varmasti monia asioita. Joustavuutta. Toisen huomioimista, ettei katsota vain omaa napaa. Vastuuta. Mielipiteiden ja asenteiden avartamista. Jakamista.Se on yhdessä kasvamista, nousemista, kaatuamista ja uudestaan ylösnousemista. Ja paljon muutakin.
   Mun mielestä kotityöt ei jakaannu selkeesti miesten ja naisten töihin. Ei sellaisia olekaan. Toivon, että myös tuleva kumppanini ajattelisi näin ja olisi valmis tarttumaan niin vasaraan kuin lattiamoppiinkin. Sillä niin minäkin teen. Tänäänkin asensin itse jalat uuteen sänkyyni, oli siinä mutteria sun toista, mutta hyvin näytti jakovain kädessä pysyvän.

Mielestäni olen seurusteluun ja parisuhteeseen liittyvieni ajatusten suhteen melko realisti. En havittele pilvilinnoissa elämistä, haaveilen ihan tavallisesta arjesta toisen kanssa - hyvine ja huonoine hetkineen. 
   Olen kyllä monesti ollut ihastunut, rakastunutkin. On ollut vähän jotain juttuakin, mutta siihen ne on sitten jääneet. Joko toinen ei oo kiinnostunut musta tai toisinpäin. Myös niitä tilanteita, jolloin oon itse tajunnut jutun olevan silkka mahdottomuus. Kiusaaminen vaikutti pitkään mun ajatuksiin vastakkaisesta sukupuolesta ja kun niistä vääristä kuvitelmistani pääsin suurimmaksi osaksi irti, en joko uskaltanut tai sitten menin vauhtisokeana päin suhdetta, josta ei olisi tullut mitään. Kyllä se on kieltämättä harmittanut, varsikin kun kaverit ympärillä löytävät toisensa yksi toisensa jälkeen. Ja sitten ne tyypit, jotka eroavat, mutta löytävät uuden parin viikon sisään. Oon yrittänyt kuitenkin ajatella, että vielä joku päivä. Vielä joku päivä me kohtaamme. Mä tiedän, että oon tarpeeksi vahva odottamaan sitä oikeeta - vaikka välillä harmittaakin. Joku päiväme toivottavasti kohtaamme ja mä tajuan, että mä selvisin. On oikeesti joku, joku välittää musta paljon enemmän kuin pelkästään kaverimielessä - joku, joka oikeesti rakastaa mua.

Kaikella rakkaudella,

~ Roosa ~

Polut erkanee - risteyksissä tavataan!

 
On aika hiljaa kiittää ja kättä puristaa
nyt meidät yhteen liittää vain muistojemme maa
jäi jälki sydämiimme, jälki unelmiin
teille laulamme nyt näkemiin 

Turvallista matkaa me toivotamme näin
On aika purjeet nostaa ylöspäin
Turvallista matkaa aalloilla elämän,
kanssa hyvän ystävän

Ei huomispäivän teitä voi kukaan aavistaa,
on joskus kyyneleitä ja joskus naurattaa
on yksi joka pystyy, kaiken ymmärtää,
Jeesus vierellemme aina jää.

Lauantaina vieteltiin kahden mun kaverin synttäreitä etukäteen ja samalla vähän mun läksiäisiä. Eilen kuitenkin olivat ne läksiäiset, mitä olin itse eniten odottanut. Ystäviä ja samalla vähän sukulaisiakin. Ystäviä, jotka mä oon tuntenu jo lapsesta lähtien, mutta joiden kanssa upeimmat, kreiseimmät ja ainutlaatuisimmat muistot ovat tulleet seurantanuori-vuosien saatossa. Ja tietysti veli ja kaksi serkkua, joiden kanssa elämää on jaettu alusta asti.

   Syötiin, juteltiin, pelattiin Aliasta ja lauleskeltiin. Ilta päättyi ystävien lauluun, jossa he toivottivat mut turvalliselle matkalle elämän aalloille. Haikeeta, upeeta, ihanaa, kamalaa, suurenmoista. 

   Tuntuu hassulta, että eilinen oli todellakin päivä, jolloin nähtiin toisemme ehkä viimeistä kertaa pitkiin aikoihin. Olin tän tiedon kanssa eilen kotiin tultuani ihan sekaisin. Mutta silti mussa oli se toivon kipinä ja tunne siitä, että me emme katoa toisiltamme ikuisiksi ajoiksi. Me pidämme yhteyttä. Oon sanattoman kiitollinen yhteisestä matkastamme tänne asti ja sydämessäni toivon, että se jatkuu jollain tasolla jatkossakin. Poluilla on tapana erkaantua aina jossain vaiheessa, mutta ystäväni sanoin: "Risteyksissä tavataan!"

Kaikesta aivan sanaton,

 ~ Roosa ~ 

   Ps. Kameran takana jälleen Merja, kuvattavat olivat tällä kerralla vain hieman haastavampia ;)

Ajatuksia hyvästeistä, muutosta ja uuden alusta

Mun muutto Ylivieskaan tapahtuu ensi viikon perjantaina eli 15.8. Osa muuttolaatikoista on jo pakattu, mutta puolet on vielä pakkaamatta. Tästä voikin arvata, mihin mun vähäiset päivät Jämsässä kuluu. Lisäksi on ollut paljon asioita, joita on pitänyt hoitaa, kotivakuutuksen irtisanominen (vaihdan vakuutusyhtiötä muuton jälkeen), sähkösopimuksen irtisanominen, mun hoito/kuntoutusasioiden siirto Jämsästä OYSin piiriin, uuden vuokravakuuden maksu...onhan näitä.

   Mun tuleva yksiö tulee olemaan toosi pieni, 20,5 neliötä. Joulun alla ja vuoden alussa vapautuu kuitenkin jonkin verran enemmän isompia 34 neliöisiä yksiöitä, kun opiskelijoita valmistuu. Katsotaan, jos tilanne kämpän kanssa on onneton, pistänkö itteni uuteen asuntojonoon oottamaan isompaa yksiötä. Nyt on kuitenkin tärkeintä, että saan katon pääni päälle ja nimenomaan yksiön, migreenin kanssa tilanne olisi mahdoton solukämpässä, enkä oo muutenkaan solutyyppiä.

   Muutto uudelle paikkakunnalle n. 300 km:n päähän ja opiskelun aloittaminen herättävät paljon ajatuksia, mikä ei varmasti ole ihme. Tukiverkosto ei ole niin tiheä, oon oikeesti omillani. Ei tule äiti tai isi auttamaan akuuteissa jutuissa. Toisaalta, tunnen pari tyyppiä entuudestaan sieltä (vanhoja jämsäläisiä nuoria) ja opiskeluporukka on kaiken kuulemani mukaan motivoitunutta ja tiiviisti yhteistyötä tekevää sakkia, joka viettää vapaa-aikaakin paljon yhdessä. Tuskin kukaan lähtee huvikseen Pohjanmaalle pikkukylään opiskelemaan kauas opiskelijakaupungeista, jossa on melskettä, bileitä ja elämää paljon enemmän. 

   Olen saanut varmuutta siihen, että parjään kyllä yksin, yksinasuminen ei oo mulle ongelma. Käytännönjutuissa ei siis pitäisi olla mulle mitään probleemaa. Ylivieska on pienuudestaan huolimatta hyvin vireä kaupunki, joka on ihan pääradan varrella, josta löytyy paljon huonekaluliikkeitä (Jysk, Asko, Stemma, Sotka..), Citymarket, valtava tavaratalo Kärkkäinen sekä keskustasta paljon kivijalkaliikkeitä. En ole siis menossa täysin autioon tuppukylään, mikä esimerkiksi Jämsä kohta on.

   Mä tykkään opiskella ja välivuoden jälkeen opiskeluintoa löytyy paljon. Saan lähteä opiskelemaan alaa, josta pidän ja joka on ihan mun juttuni. Tiivis opiskelija/opettajayhteisö, paljon käytännönläheisyyttä ja kaikkee muuta, joka kuulostaa mun korvaan tosi hyvältä. Varmasti ilman stressiä ei 3,5 vuodesta selvitä, mutta sekin kuuluu opiskeluun. Ja jollain masokistisella tavalla tykkään kituuttaa itteeni terveessä stressissä. 3,5 vuotinen menee varmasti nopeasti, koska lukiokin vaan sujahti läpi. Yritän nauttia näistä tuleista vuosista niin paljon kuin voin. Tietysti opiskelu jännittää jollain tasolla - onko se oikeesti niin mahtavaa kuin oon monesta suusta kuullut? Jaksanko mä? Yritän kuitenkin pitää järjen mukana näissä jutuissa, en halua päästää negatiivisia ajatuksia kasvamaan liian suuriksi ja hallitsemattomiksi.

   Raha on se juttu, mistä jauhetaan tosi paljon. Itsekin oon sitä mieltä, että opiskelijat saa liian vähän tukia siihen nähden, missä ajassa valtio haluaa meidän valmistuvan. Mä saan 300 euroa opintotukea kuukaudessa, asumistuki menee hakuun heti, kun vuokrasopimuksen allekirjoitan. Lainaa joudun todennäköisesti ottamaan ensi kesäksi, jos en saa kesätöitä jostain seurakunnasta. Mut on ne muutkin opiskelleet minimibudjetilla ja kärvistelleet seuraavaan tukipäivään, joten miksen minäkin? Kyllä mä varmasti selviän.

Ensi viikolla sanon hyvästit monellekin asialle. Viimeiset yöt mun yksiössä, läksiäiset mun kavereiden kanssa, perheen jättäminen tänne ja mun muutto muualle. Kaikki ei oo onneksi lopullista. Perhe on ja säilyy täällä ja lomien aikaan näen heidät aivan varmasti. Puheluitakin tulee varmasti soiteltua ja viestejä lähetettyä. Ne kaverit ja ystävät, joita mulla on, säilyvät varmasti opiskelunkin ajan ja sen jälkeen, jos niin on tarkoitettu. Tämän tulevan elämänvaiheen aikana nähdään se, ketkä on niitä todellisia ystäviä, jotka on olemassa silloinkin, kun fyysinen välimatka kasvaa. Toivon, että mahdollisimman moni niistä, jotka mä kutsuin mun maanantaina pidettäviin läksiäisiin. Ne on niitä, jotka saa mut hyvälle tuulelle ja joiden kanssa voin jopa nolata itseni aivan täysin, eikä se haittaa.

Ensi viikolla se sitten oikeasti tapahtuu - muutto ja mun muuttuminen jämsäläisestä ylivieskalaiseksi. Uusi elämänvaihe, jota odotan tosi paljon, mutta samalla hieman jännitän. Ei ehkä se uuden alku, vaan vanhan ja turvallisen taakse jättäminen. Mutta jos seisoo aina samaassa paikassa, ei pääse koskaan eteenpäin eikä unelmatkaan voi toteutua. On uskallettava päästää irti ja kuljettava rohkeasti eteenpäin luottaen, että tulevaisuus kantaa. Mä luotan siihen, että se kantaa.

~ Roosa ~

Ps. Varautukaa, että näitä ajatuspostauksia kaikesta uudesta tullaan vielä näkemään jonkin aikaa tässä blogissa. Mutta eiköhän uudet tuulet tuo paljon uusiakin aiheita tähän blogiin - odotan sitä itse innolla. 

Kuvauspäivän 31.7. saldo

Toissapäivänä tosissaan kävimme ystäväni kanssa kuvailemassa Pukinvuoressa musta vähän uusia kuvia. Merjalla on todellinen laatutakuu! Oikeesti, kukaan ei saa hymyileen yhtä aidosti. Parissa kuvassa hymyilen kyllä vähän liiankin muikeesti, mutta voin syyttää/kiittää Merjan poikaystävää ja samalla mun rakasta serkkua huikeesta tausta-avusta. :D Mun henkilökohtainen suosikki on toi yllä oleva kuva, se on jotenkin vaan luonnollisen kaunis ja siihen on vangittu hienosti se hetki. Näistä muista en osaa päättää ja mulla onkin suuri valinnan vaikeus esim. Facebook-profiilikuvaksi. Mikä on teidän mielestänne paras?

 Tää on ihan hirvee, mut hyvä esimerkki mun serkun ilmeilytaidoista ;)

Mutta anyway, kiitokset lähtee tähän suuntaan! Kiitos mun parhaalle ystävälleni sekä viralliselle hovikuvaajalleni Merjalle kuvista ja ajasta - oot rakas ja paras! <3

~ Roosa ~

Elämäni aakkosina

A - AURINKO

Rakastan sitä, kun aurinko paistaa. Paistaa se sitten minä tahansa vuodenaikana. Aurinkoon on kesällä helppo liittää auringonottaminen, mitä onkin harrastettu viime päivinä paljon - ainakin mun rusketusraidoista päätellen...

B - BLOGI

Luonnollisesti. Jos lasken oikein, tämä on kuudes blogi, jota kirjoitan (hävettää!). On vienyt vuosia oppia tärkeitä blogin kirjoittamisesta, eri blogisivustoista ja siitä, miksi mä kirjoitan blogia. Ehkä juuri eniten oppimista on ollut tuosta viimeisestä. Kesti kauan löytää syyt ja teema bloggailuun. Tätä blogia on siis ollut kaikista antoisinta kirjoittaa, koska oppimista on takana niin paljon. Toivon kehittyväni blogin kirjoittajana vielä tästä eteenpäinkin ja että tämän blogin tie olisi vielä pitkä!

C - CARPE DIEM

Tartu hetkeen. Niin mä yritän elää. Joskus se onnistuu paremmin, joskus vähän huonommin. Nautitaan tästä päivästä, sen tuomista mahdollisuuksista, juuri tästä hetkestä, koska se ei koskaan toistu.

D - DREAMS

Unelmia ja haaveita pitää ihmisellä olla, jotta tietää, minne elämässä pitää suunnistaa. Ystäväni opetti, ettei olekaan niin suurta/pientä unelmaa, jota ei voisi toteuttaa. Jos osaat unelmoidat, osaat ne myös toteuttaa - joskus se vain vaatii vähän enemmän työtä ja inprovisointikykyä.

E - ELÄMÄNHALUINEN

Parin vuoden aikana musta on tullut yhä elämänhaluisempi ihminen. Haluan nähdä ja kokea, mennä eikä meinata. Me eletään vaan kerran

F - FRIEND OF EVERYONE

Tää on ehkä vähän harhaanjohtava. Ajatuksena on se, että tuun toimeen kaikkien kanssa. Nuorempien, vanhempien, pidempien, lyhyempien. Mulle on pienestä pitäen opetettu, ettei kaikkien kanssa tartte olla sydänystävä, mutta kaikkien kanssa tarttee tulla toimeen. Tähän asti olen tullut ja uskon, että tästä eteenpäinkin.

G - GOSPEL

Kuuntelen aika paljon gospelia eli kristillistä musaa. Gospel-bändejä löytyy moneen lähtöön, on suomenkielistä, engelanninkielistä, heviä, punkia, rockia, poppia, pop-rockia, reggaeta, folkia...kaikenmoista. Oon monta kertaa kuullut, kuinka moni laittaa gospelin ja virsien väliin yhtäsuuruusmerkin. Näin ei suinkaan ole! Gospelmusaa löytyy todellakin laidasta laitaan, ihan joka lähtöön ja myös muualta maailmasta löytyy hyvin tunnettuja gospelbändejä. Omiin henkilökohtaisiin gospel-suosikkeihin kuuluvat ehdottomasti Idän Ihmeet, Kls., Saraste ja brittiläinen Lz7, joka kiertää ympäri ämpäri maailmaa tälläkin hetkellä.

H - HYVYYS

Uskon hyvän tekemiseen ja siihen, että lopulta hyvä voittaa. Haluan, että lähellä olevilla ihmisillä olisi hyvä olla, ja pyrin omalla käytökselläni ja omilla sanomisillani saamaan toiset hyvälle tuulelle. Hyvä pitää laittaa ehdottomasti kiertämään - silloin siitä saa itsekin paljon enemmän irti. Haluan kuitenkin korostaa, etten minäkään mikään kultapossu ole kaiken aikaa - hutilyöntejä tulee silloin tällöin tehtyä, ääntä korotettua ja sammakoita päästettyä suusta. Aina näiden tapausten jälkeen kuitenkin kaduttaa ja haluan ehdottomasti sopia erimielisyydet, jotta matkaa läheisten kanssa voidaan jatkaa iloisin ja hyvin mielin eteenpäin.

I - ILMAISU

Mulla on aina ollu jonkin sortin itseilmaisun tarve. Yleisin tapa ilmaista itseäni on kirjoittaminen. Sanoilla on mieletön voima, niin paperilla, blogissa, missä vain. Sanoilla saa rakennettua paljon ihmeellisiä asioita. Kirjoittamalla saan yleensä ilmaistua itseäni paremmin kuin puheen avulla. Sanat löytävät paremmin paikkansa ja tarkoituksensa kirjoittamalla kuin puhumalla. Silti ilmaisen itseäni varmasti yhtä paljon myös puhumalla. Sanoilla voi auttaa, lohduttaa, opettaa, riidellä, sopi, yhdistää ja erottaa. Niin monta kuin on ihmisiä, on myös tapoja ilmaista asioita. Ja se jos mikä on upeaa ja kerrassaan hämmästyttävää.

J - JÄMSÄ

Kaupunki, jossa synnyin, elin ja kasvoin tähän saakka. Muutaman viikon päästä musta tulee Ylivieskalainen. Jämsässä on hyvät ja huonot puolensa, niin kuin jokaisessa kaupungissa ja etenkin tuppukylässä. Silti olen Jämsälle kiitollinen reilusta 19 vuodesta, jotka sain täällä asua. Ehkä kohtaamme vielä joskus.

K - KIRJAT

Mä olen lukutoukka. Aina kun mulla on mahdollisuus ja aikaa, käperryn jonnekin hyvän kirjan kanssa ja uppoudun aivan toiseen maailmaan, jossa käsitettä aika ei ollenkaan tunneta.

L - LAPSIRAKAS

Tätä ei vaan voi kiistää. Lapset ovat kadehdittavan aitoja, suorasanaisia ja täysillä omia itsejään. Mikä voi olla kauniimpaa, kuin lapsen aito ja täysin spontaani hymy? Ei mikään mun mielestä. Lapsen luottamuksen ansaitseminen - ei ole mitään sen kallisarvoisempaa. Hankalimmistakin tapauksista löytyy se rakastetteva puoli. Toivottavasti oku päivä mullakin on lapsi tai useampikin, jotka voivat opettaa mua lukemattomissa asioissa ja joille voisin osoittaa rakkautta estoitta. Joille olisin se tärkein maailmassa.

M - MUSIIKKI

Ilman musiikkia tuskin kukaan pystyisi elämään, vai mitä mieltä ootte? Mun makuun on eniten Suomipop/rock ja keikoilla tulee käytyä aina kun on mahdollista (lue: kun varallisuus antaa myöten). Harrastan myös laulamista. Tosin monikaan ei oo kuullut mun laulavan. Kävin laulutunneilla nelisen vuotta ja kyllä siinä huomasi sen oman kehityksen. En pidä lauluääntäni maagisen hyvänä, mutten kyllä huononakaan. Omaan rytmitajun  ja osaan lukea nuotteja, joskus oon soittanut pianoa. Musiikki oikeastaan on koko perheen juttu: äiti soittaa pianoa, veljet kitaraa ja mun toinen pikkusisko myöskin pianoa. Mun nuorin sisko ei (vielä) soita mitään, mutta rytmi on veressä selvästi. Isi on puolestaan aktiivinen suomipop-fani. Sekä siis sen tyylilajin, kuin sen radiokanavan - etenkin Aamulypsyn, jota jengiä minunkin on pakko myöntää fanittavani yhän kybällä! Summa summarum - musiikki = <3

N - NAURU

Nauru pidentää ikää, niin sitä sanotaan. Tärkein oppi on mulle ollut se, että täytyy osata nauraa itselleen. Ja niin minä naurankin. Piuhat on pitkät ja hauskinta on sillä, joka tajuaa viimeisenä!

O - OPISKELIJA

Se minusta tulee hyvinkin pian. 25.8.2014 opinnot alkaa Ylivieskassa ja uusi sivu elämässäni kääntyy. Jännityksellä ja innolla odotan tulevaa 3,5 vuotta. Aion ottaa kaiken irti tulevista vuosista, uusista tuttavuuksista, opiskelusta ja köyhäilystä opiskelijabudjetilla. Täältä tullaan uusi opiskelijaelämä!

P -PERHEKESKEINEN

Mulle perhe on ollut aina kaikki kaikessa. En ole liian riippuvainen vanhemmistani, sukulaisistani tai sisaruksistani, mutta kyllä se niin vain on, että veri on vettä sakeampaa. Haluan mun perheelle aina parasta ja se on se, mistä mä tiedän saavani tukea aina silloin kun mä sitä tartten. Toivottavasti joku päivä mullakin on se oma perhe, jolle saan antaa samanlaista rakkautta ja välittämistä, mitä oon saanu mun lapsuudenkodissa omilta vanhemmiltani ja sisaruksiltani.

Q - QUICKS

Tämä oli hankala, joten sovelsin hiukan. Quicks oli eka lautapelini, jonka sain. Oon lautapelien ystävä, mikäpä ei olis mukavampaa kuin pelata lautapelejä hyvällä porukalla? Arjen keskellä yleensä tämä kiva tapa viettää aikaa unohtuu, mutta lomien aikaan yleensä kaivetaan meidän perheessä lautapelit esille ja vietetään laatuaikaa niiden parissa.

R -RAKKAUS

Asia, joka sitoo meidät kiinni toisiin ihmisiin, ryhmiin ja yhteisöihin. Asia, joka saa meidät välittämään itsestämme ja toisistamme. Asia, jota ilman kaikki olisi paljon huonommin täällä maan päällä. Niin kauan kuin on rakkautta, on myös hyvyyttä ja toivoa.

S - SUOJELEVAINEN

Minussa asuu pieni leijonaemo. Olen todella ymmärtäväinen monen asian suhteen, mutta jos joku lähimmäisistäni kokee epäoikeudenmukaisuutta, sisälläni kiehuu ja leijona karjuu. En vaan voi sietää, jos joku joutuu syyttä suotta kärsimään. Kyllä silloin minä lähden todella herkästi lähimmäiseni puolia pitämään ja teen kaikkeni, että vääryys poistuu ja oikeudenmukaisus voittaa. Suojeluvietti on sellaista, ettei itsekään uskoisi itsessään sellaisia "voimia" löytyvän. Onneksi useimmiten hyvä voittaakin. Huolehdin myös usein liiankin paljon (etenkin sisarusten) asioista, että muistaahan se veli, että sen pitää hoitaa se ja se asia tuolloin ja tuolloin. Hanki oma elämä, on joskus vastakommentti vanhimmalta veljeltä. Kyllähän semmoisen voisi ostoslistalle silloin tällöin laittaa.. ;) 

T - TOVE JANSSON

Tätä  ei tartte varmaan hirveesti selitellä? Upea ihminen, jonka persoonaa, työtä ja saavutuksia ihailen syvästi. Unohtamatta muumeja!

U - USKO

Asia, jonka voin sanoa pelastaneen mut jopa itsemurhalta teinivuosina. Koulukiusaaminen oli saanut mut niin maahan, että itsetuhoiset ajatukset yleistyivät päivä päivältä. Riparin jälkeen suunta vaihtui ja sainkin huomata olevani ihan tavallinen tyttö, jolla ei ole leimaa otsassa. Oon aktiivinen srk-nuori täällä Jämsässä, tosin Jämsän srk-nuoren "urani" taitaa olla loppusuoralla. Tosin, ei mua taida vähällä saada pois Kelhältä - kyllä siellä tulee varmasti piipahdettua opintojen aikana aina silloin kuin pystyy. Uskoontulon myötä elämä ei oo helpottanut sillein, että vastoinkäymiset ois loppuneet kuin seinään. Kyllä niitä on myös uskovan elämässä. Mutta niin on myös tukea, turvaa ja paljon paljon johdatusta. Saan luottaa siihen, että oon hyvissä käsissä, minne kinä menenkin. 

V - VAMMAISUUS

Elämän varrella tutuksi tullut matkakaveri. Välillä on helpompaa, välillä vaikeempaa. Asia, josta minulla on vielä paljon opittavaa, mutta myös asia, jota voin opettaa muille. Mutta päivääkään en silti vaihtaisi pois!

W - WEB

Vietän aika paljon aikaa iltaisin koneen äärellä lukien blogeja, katsellen väliin jääneitä ohjelmia ja päivittäen Facebookia. Itselläni ei ole Instagramia tai Twitteriä, mutta kukapa tietää, mikä on tilanne parin vuoden päästä?

X - X-KROMOSOMI

Mun sairaus löytyy mun toisesta X-kromosimista, eli mun perussairaus on hienosti sanottuna X-kromosomaalinen. Mikä on sinänsä harvinaista, koska yleensä sukupuolikromosomien kautta periytyvät sairaudet on Y-kromosomeissa. Tästä voidaan vetää aasinsilta myös siihen, että perinnöllisysjutut kiinnostaa mua hirveesti. Oisin koska vaan valmis lukemaan lukion kakkosluokan BI2-kurssin uudestaan, se oli tosi mielenkiintoinen. Ehkä luenkin, koska äidiltä bilsanmaikkana löytyy se kirja.

Y - YHTEISÖPEDAGOGI

Sellainen musta tulee 3,5 vuoden päästä.

Z - ZZZZzzzZZ....

Illan virkku on aamun torkku. Rakastan nukkumista, saa nähdä, kuinka hyvin tai kankeasti tuo opintojen aloitus on näinkin aamu-uniselle tyypille kuin minä...

Å - RUOTSI

Mulla oli lukiossa pitkä ruotsi, jonka myös kirjoitin. Mä oon seiskaluokasta lähtien pitänyt toisen kotimaisen opiskelusta ja oppinut sen paremmin kuin englannin. En tiedä miksi. Mulle se on vaan ollut loogisempi kieli, helpommin ymmärrettävämpi. Och jag tycker om det så mycket!

Ä - ÄÄNEKÄS

Yleensä kun puhun tosi innokkaasti jostain, puhun tosi kovaa, ihan huomaamattani. Muutama päivä sitten olin rannalla yhden mun kaverin kanssa, niin sitten yhtäkkiä kuulin tutun äänen: "Moi Roosa! Tunnistin sut äänestä." Se oli mun ohjaava ope, joka istui meidän edessä, tosin selkä muhun päin. Hän ei siis ollut nähnyt mua, mutta mun kantava ääni sai hänet tajuamaan, kuka siinä lähettyvillä on. En voinut kuin nauraa! Joo, puhetulvan sattuessa tämän naisen äänen kuulee kyllä kauemmaksikin - vaikka vähempikin riittäisi.

Ö - ÖLJYPÄÄ

Hiusöljy kuuluu mun hiustenhoitoon. Aina kun hiukset on pesty, tämä laittaa siihen öljyä, että tästä pehkossa olisi edes jotain kiiltoa. Tällä hetkellä kaapista löytyy ihan perusmarketeistava löytyvä Loréal Elvitalin hiusöljy värjätyille hiuksille. Olen tykännyt, mutta vielä on se öljyjen öljy löytämättä. Vai löytyykö sitä tällaiselle karhealle tukalle ollenkaan? Jos joku tietää jonkun superhyvän hiusöljyn, saa vinkata!

Tässäpä ois mun elämäni aakkoset. Tää postaus oli kiva, mutta haastava ja jonkin aikaa vievä projekti. Mitkä on teidän elämänne aakkoset? 

Eilen käytiin vähän kuvailemassa ystävän kanssa luonnon helmassa, niitä kuvia saatte nähdä huomenna, nyt jouduitte tyytymään vanhoihin ja vähän pienikokeisempina.

~ Roosa ~

Yhteistyö on voimaa

 Aidoitettu Kakaristo, josta en viittiny ottaa lähempäää kuvaa ihan vieressä olevien pihojen takia

Viikon päästä ne ovat täällä - autot, bussit, ihmiset ja vauhdin huuma. Elikkäs siis Neste Oil Rally Finland. Silloin ralliautot kaahaavat täällä Jämsässä. Itseä lähimpänä on Ouninpohjan ajot ja siitä Kakariston osuus täällä alhojärvellä ( toinen rallipätkähän Jämsässä on Leustu). Perheeni asuu siitä kuuluisasta Kakaristonmutkasta 2 kilsan päästä eikä myöskään kaukana Keltaisen talon hyppyristä, joten ihmispaljous näkyy ja kuuluu.

   Perheelleni ja alhojärven kylälle rallit tarkoittavat muutakin kuin ihmismassoja. Se tarkoittaa ennen kaikkea työtä - ja etenkin etukäteistyötä. Kylällämme pyörii urheiluseura Alhon Aki, jonka pj iskä tällä hetkellä on. Alhon Aki on hommannut paikalle kakaristoon järkkärit, 2 kioskia+myyjät sekä parkkipaikan ohjaajat - myös yöksi. Näitä vapaaehtoisia on etsitty ja hoidettu jo alkutalvesta lähtien mukaan - siitä päivästä, kun tiedettiin, että rallit tulevat myös tänä vuonna alhojärvelle. Se rallipäivän työ on vain jäävuoren huippu.

   Etukäteistyöhön lukeutuvat lisäksi ruoan ja juoman hommaaminen kioskiin - lettutaikinan valmistus ja voileipien tekeminen edellisenä päivänä, makkaroiden tilaaminen sekä makkarapussien taittelu. Taittelimme niitä veljeni kanssa eilen ja tänään yhteensä 1000 kappaletta ja niitä taitellaan vielä muutamassa perheessä lisää saman verran. Kakaristo on tänään aidoitettu pienellä porukalla kuntoon turvatarkastusta varten. Lisäksi on varmasti muitakin asioita - pieniä ja tärkeitä - joita en itsekään tiedä.

   Tähän kaikkeen osallistuu reilut sata henkeä - nuorista 14-16-vuotiaista vanhuksiin asti. Kukaan ei valita hellettä, vaikka aurinko paahtaa pilvettömältä taivaalta. Kukaan ei kysy, milloin tästä maksetaan tai miksi ei makseta. Halutaan hoitaa tämä hyvin kotiin. Hyvin onnistuneita rallitalkoita voidaan sitten myöhemmin juhlia rallibileinä syksyllä.

   Jos siellä ruudun toisella puolella on joku, joka aikoo lähteä ralleihin katsojaksi tässä pieni pyyntö: olkaa aurinkoisia, iloisia ja positiivisin mielin. Noudattakaa järkkäreiden ohjeita ja nauttikaa. Katsojien positiivisuus tarttuu järjestäjiinkin ja on paras kiitos ja palkka pitkäkestoisesta vapaaehtoistyöstä. :)

Itse en ole rallifani (en juurikaan välitä ralliautoista), mutta makkarapussien taittelu sai miettimään sitä, kuinka ison työn takana tämä kaikki on. Ja ei, minä en vihoissani niitä pusseja taitellut. Taittelin niitä iloisin mielin - sain olla kantamassa oman korteni kekoon yhteiseksi hyväksi. Halusin myös tällä postauksella kertoa ja avartaa teille tätä työtä, mikä rallien takana on. Kaikki ei tule itsestään - ei mikään iso tapahtuma. Olkaamme siis kiitollisia kaikille, jotka uhraavat  vapaa-aikaansa mihin tahansa vapaaehtoisuustyöhön - se on kullanarvoista! Kiitos heille!

~ Roosa ~ 

  

Ps. Onneks ne ei oo aidoittanu koko alhojärveä...idyllisiä lenkkimaastoja löytyy kyllä ;)

Suomipop-festarit 12.7.2014

Koettiinpa hieno päivä eilen! Ensimmäinen kerta Suomipop-festivaaleilla, eikä jää varmasti viimeiseksi! Oltiin alusta loppuun, käytiin vain Tähkän aikaan syömässä. 

Esiintyjälista oli seuraavanlainen: Pariisin Kevät, Lauri Tähkä, Juha Tapio, Jukka Poika, Kolmas Nainen, Apulanta sekä illan upeasti päättäneet Eput.

Päivän kohokohtia:

Juha Tapion sanoinkuvaamattoman upea keikka ja läpyt artistin kanssa,

 eturivissä pomppimen ja bailaaminen veljien kanssa, 

Apulanta,

Fanikohtaaminen Periksen kanssa (hitsit kun Jaajo ja Anni oli lomilla)

ja

 "Eppulasten" ensimmäinen Eppu-keikka. 

Päivän sana: kipeät jalat

 Antaa kuvien kertoa loput!

 Pariisin Kevät

 

 

 Tarvitseeko häntä edes esitellä?  <3

 Jotain Apiksen keikasta voi kertoa se, etten ottanut muuta kuvaa keikasta, kuin tämän..oli parempaa tekemistä ;)

 

Päivän festari-ilme veikkojen kanssa

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin - ensi vuonna toivottavasti uudestaan!

 

~ Roosa ~

Ps. Huomasitte varmaankin blogin "vesileimat" muutamassa kuvassa. Tämä käytäntö tulee nyt blogin niihin kuviin, joissa esiintyy mun läheisiä (joilta julkaisulupa on kysytty) tai kuviin, joita haluan erityisesti varjella kopioinnilta.