lauantai 9. syyskuuta 2017

Parasta arjessani


Olen taas kuluttanut aikaa Ylivieskassa kämpilläni jo kohta kuukauden ajan. Viiden kuukauden Jämsässä elämisen jälkeen on ollut ihan tervettä palata omaan kotiin. Pari päivää paluun jälkeen oli pari tosi hankalaa päivää, sillä totta kai mulla on edelleen haasteita oman psyykeeni ja pääni kanssa. Mutta tämä juttu onkin prosessi, ei yhdessä yössä kuopan pohjalta auringonpaisteeseen -taika. Ja onnekseni parin päivän kokoaika-ahdistuksen jälkeen olen saanut nauttia siitä, että olen nyt Ylivieskassa, kotonani.
   Ajattelinkin tässä nyt hetken aikaa elämääni totutelleena ja yksinasumisen parhaat puolet taas tajuttuani, listata teille pieniä ja arkisia asioita, jotka tekee mun elämästä tällä hetkellä sitä parasta.
 

Hitaat aamut

Mä en missään nimessä ole aamuihmisiä, en todellakaan. Minä en tunne lausahduksen "Hyvää huomenta!" -merkitystä, sillä aamu kuin aamu on pahasta. Pahimpia ovat aamut, joiden tavoitteena on selviytyä tunnissa sängystä ulko-ovelle. Nyt, kun mun ei enää tarvitse kuluttaa koulunpenkkiä, vaan ainut tehtäväni on saada opinnäytetyön teoriaosuus kasaan, voin aloittaa aamut rauhassa. Kyllä on paljon tehokkaampaa siirtyä kirjoittamaan opinnäytetyötä, kun aamun kahden ensimmäisen tunnin ohjelmaan on kuulunut vain aamupala ja vaatteiden vaihto. Aa että, tää on kyllä parasta mahdollista!

Tiskaaminen lempimusan tsemppaamana

Tiskaaminen ei oo kyllä yhtään kivaa. En tykkää. Mutta jotenkin kierolla tavalla pidän siitä, että hitaat aamut jatkuvat rauhakseen tiski(vuori)en tiskaamisella lempimusan tahdittamana. En kyllä muutenkaan koskaan tiskaa ilman taustamusaa, koska se tuntuu silloin niin paljon ärsyttävämmältä.


Kauppareissut

Olen saanut taas palata sen faktan äärelle, että voin ja saan käydä kaupassa vain minua itseäni varten. Voin kysyä kaupassa itseltäni, mitä minä haluan syödä ja mitä minä tarvitsen. Kuinka ihanaa! Kauppareissut joudun hoitamaan nyt täällä Ykassa jälleen kävellen, sillä mummiskani jäi Jämsään porukoille odottamaan muuttoani seuraavaan osoitteeseen. Parin kilsan kävely Prismaan tai Lidliin ja takaisin on loistavaa hyötyliikuntaa ja antaa loistotilaisuuden kuunnella lempparilistojaan Spotifysta siinä samalla. Eikä lenkkeilykään kuvan mukaisissa maisemissa oo yhtään hassumpaa!

Kämpän siisteystaso on ihan omaa syytäsi tai ansiotasi

Jotenkin on helpottavaa, kun kämpän sotkijaa ei tarvitse etsiä kauempaa kuin peilikuvasta. Mikään ei ole varmastikaan raivostuttavampaa, kuin ensin imuroida 100 neliön alakerta ja huomata seuraavan ruokailuajan jälkeen, että pöydänalunen on taas täynnä murusia. Ja luulempa, että kun ympärilläsi elää 6 muuta ihmistä, siinä on alempi kynnys myös alkaa sättimään toisia jonkun tai useamman nurkan sotkuisuudesta. Mutta kun nyt olen taas oman kämppäni rouva, voin syyttää murusista, lattialla lojuvista vaatteista, tiskaamattomista tiskeistä ja pöydällä rumasti lojuvista paperipinoista vain itseäni. Ja samalla tavoin siivoamisen jälkeen taas kiittää itseäni omasta ahkeruudestani - hyvä Roosa, sä jaksoit tehdä sen. Iso kiitos!


 Katoavat tavarat eivät ole mysteeri

Sillä syyllinen tähänkin asiaan ei ole kaukana. Ja kun on asunut jo nelisen vuotta itsekseen, tiedän, että esimerkiksi puhelin löytyy mitä todennäköisimmin vessan lattialta tai vaatekomeron paitahyllyltä.

Puhtaan pyykin tuoksu

En tiedä oonko mä oikeesti tulossa liian aikuiseksi, mutta nyt tänä syksynä oon rakastunut puhtaan pyykin tuoksuun. Vaikka siis käytän migreeni- sekä perhesyiden vuoksi hajusteetonta pesu- ja huuhteluainetta. Mitään huuhteluainehifistelijää musta siis tuskin on tulossa, mutta todennäköisesti puhtaan pyykin tuoksun -syndrooma tuli nyt jäädäkseen. Pyykkien lajittelu -syndrooma tosin ei oo iskenyt. Just tossa yks päivä snäppäsin vanhemmalle pikkuveikalleni, et tietääks se sen tunteen, kun pyykit on olleet kuivamassa 3 päivää, vaikka yksikin olisi riittänyt. Kuulemma tiesi...

Pellillinen pannukakkua hillolla ja jäätelöllä vain minulle itselleni

Kotona Jämsässä pannaria riittää 2 palasta per nuppi. Nyt saan syödä sitä koko pellillisen täysin itse. Samoin sen litran jätskipaketin siihen kylkiäiseksi. Ylipäätään kaikki herkut kaappien perukoilla on vaan mulle. <3


TV-sarjojen ja elokuvien katseleminen juuri silloin, kun itselle käy

Seuraan tosi paljon samoja sarjoja kuin porukatkin. Niinpä Jämsässä ollessa sitä viivytti usein jonkun jakson katsomista siihen asti, kunnes porukatkin aikoo katsoa sen digiboxin kovalevyltä. Mutta kun asuu taas itekseen, voi katsoa seuraamiensa sarjojen uusimmat jaksot tasan silloin, kun haluaa ja on aikaa (tai vaikkei olisikaan, kröhöm..). Mä harvemmin olen kotona silloin, kun Uusi Päivä tulee telkkarista suorana. Niinpä esimerkiksi UP:n kaikki viikon kolme jaksoa tulee katsottua putkeen aina perjantaisin, kun ennakkojaksot ilmestyy Yle Areenaan. Ja aika moni muukin sarja tulee katsottua netistä. Onneksi se on tänä päivänä mahdollista. Mulla on siis täysin toisenlainen tv-ohjelma -aikataulu kuin lehdet väittää. Just sopiva mun tarpeilleni ja elämälleni.
   Tämänkin jutun nyt yksinasuva veljeni ymmärtää paremmin. Mä saan porukoilla varsin usein nähdä pyöritteleviä päitä, kun kerron katsoneeni jo jonkun jakson sarjasta, jota kaikki perheenjäsenet seuraa ja näin ollen skippaan perheillan sohvalla tv:tä katsellen. Ah,ihanaa kun nyt joku ymmärtää mua tässäkin asiassa paremmin! Ja myöntää itsekin, että itse suunniteltu aikataulu sarjojen katseluun on se paras mahdollinen aikataulu. 

Tässäpä mun tänhetkisen arjen parhaimmat jutut. Mitkä asiat teidän arkielämässä on parhaita? :)

~ Roosa ~

2 kommenttia:

  1. Ensimmäisestä kuvasta päättelin, että olet piipahtanut Oulussa. Sain hetken etsiä omasta varastostani samasta ukkelista otettua kuvaa. Se kai vartioi aikanaan torin elämää.Tästä sitten nykyaikaan. Olen tuon luumurtuman takia ollut heinäkuusta lähtien koko ajan sairaslomalla. Näillä näkymin se päättyy 8.10. Sitä ennen röntgenkuvat tietysti ja lääkärin kommentit.Pyörätuoli ja kepit ovat kaikki jo onneksi saatu palauttaa mutta varovasti edelleen täytyy olla. Sisälläkin tarvitsen tukevat kengät koko ajan kävelyyn, muuten kulkeminen on aika vaikeaa. Sitä oppia olen saanut tietysti aina muistaa jalan virheasennon takia.

    Koska saikku on näin hurjan pitkä, olen saanut hakea Kelalta sairauspäivärahaa.Minulle on tullut mieleen kirjoituksesi sen homman haasteista.Tarkkana saa olla. Viime perjantaina mielestäni lähetin valmiin hakemuksen mutta eilenpä tuli jo paluupostia asioista, mitä vielä pitäisi tarkentaa.Tänään jatkoin hommia. Nyt vain peukut pystyyn, että tämä riittää!

    Respecta, jalkojenhoitaja, fyssari, fysiatri, ortopedi, siinä käyntikohteita näinä päivinä.Respectassa oltiin sitä mieltä, että rasitusmurtuma ei tarvinnut johtua virheasennosta, talonpoikaisjärjellä kuvittelin niin.Nuo lääkärikäynnit oli sovittu jo ennen murtumaa, sattuivat vain tähän samaan saumaan.Työpaikallakin piipahdin. Siellä useita uusia työkavereita ja tietysti iso porukka uusia lapsia.
    Pihalla vaahterat kauniisti syksyn väreissä, sateen ropinaakin kiva kuunnella.Nautitaan syksystä!

    VastaaPoista
  2. Ensin huomaan, että olet piipahtanut kesällä Oulun torilla. Tuon patsaan kuvaa etsin äskettäin omista varastoista ja varmistuin paikasta.
    Minun arkeeni kuuluvia hyviä juttuja on viime aikoina ollut välittäminen. Luun murtuman hoitaminen ja arkiasioiden hoitaminen samalla ei olisi ilman apua ollut helppoa. Kipsi jalassa ja pyörätuolilla kulkeminen toi monia haasteita. Aikaa oli sairaslomalaisella rutkasti ja sitä kuluikin rutkasti vaikkapa aamupesusta selviämiseen.Onneksi omaa väkeä oli myös lähellä. Ilman äidin antamaa apua kaikissa arkijutuissa olisi oltukin pienessä liemessä. Siis iso kiitos hänelle! Nyt voin jo nauraa joillekin keksinnöillemme.
    Tarvitsin kyynärsauvat ja pyörätuolin ja vielä kelataksinkin.Ajattelin taas kerran, että voi sitä veroja maksaa, kun sen johdosta nuo apuvälineet sai käyttöön helposti.Ja kun tuolin käyttöaikaa piti pidentää, vain puhelinsoitto ja asia kunnossa.
    No, nyt on ollut ohjelmassa Kelan papereiden täyttöä, ja siinä hommassa olet sinä, Roosa, ollut monesti mielessä.Ei ihan iisiä hommaa, tarkkana saa olla ja sittenkin tulee korjauspyyntöjä. Kaikki ei ole vielä tehty, toivotaan parasta.
    Olen tässä sairastellessa voinut tarkkailla oikein rauhassa luonnon muuttumista syksyyn. Tuossa ikkunan takana vaahterat ovat iiiiiihanan värisiä. Ja sateen äänikin tuntuu ihan hienolta kotihommia tehdessä
    p.s. kirjoitin pari päivää sitten tähän blogiisi jonkun kommentin, mutta olen tainnut pyyhkiä sen saman tien pois(?)

    VastaaPoista

Rohkeasti vain kommentoimaan, kuulen mielelläni sinusta <3